keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

I left my heart in Switzerland

Sinne se jäi taakseni, kaunein koskaan näkemäni maa. Viime perjantaina lähdin matkalaukkujen ja monien kyynelten saattelemana kohti lentokenttää. Vihaan hyvästejä. Pahemmaksi asian tekee se, että rakastuin ihmisten lisäksi myös itse Sveitsiin. Koskaan en ole päässyt seikkailemaan yhtä paljon kuin Sveitsissä ja siellä olisi riittänyt nähtävää vielä vaikka kuinka paljon. Aika vain loppui kesken, ja miten se kehtasikaan mennä niin nopeasti? Koin ennenkokemattomia tunteita ja opin itsestäni paljon uutta tämän au pair kokemuksen aikana. Poistuin mukavuusalueeltani monta kertaa, tein juttuja joita kadun, mutta tein myös asioita joista olen varmasti ylpeä loppuelämäni. Voin myös rehellisesti sanoa, että uskon host-perheeni olleen paras mahdollinen koko maailmassa. Minulla ei ole yhtäkään pahaa sanaa kenestäkään perheenjäsenestä, ja perheenjäseniä heistä minulle tulikin. Onneksi näemme toivon mukaan taas pian, tällä hetkellä se ei kuitenkaan tunnu lohduttavan pätkän vertaa...

Nyt edessä on taas hiljaisuutta. Luen vimmatusti pääsykokeisiin jälleen kerran ja toivon, että tällä kertaa se tuottaisi tulosta. Sitten toukokuussa onkin onneksi edessä kaksi ihan erilaista, mutta varmasti upeaa reissua! Toinen äidin ja toinen kaverin kanssa. Niitä ajatellessa jaksan ponnistella tämän ajan kirja kourassa muistiinpanoja tehden. Sen pidemmälle ei mulla sitten suunnitelmia olekkaan.. kaikki ajallaan!




tiistai 30. tammikuuta 2018

Sledging in the alps! // 28.1.18

Hieman on ehtinyt tulla taukoa blogikirjoitteluun. Se johtuu siitä, että mä inspiroidun kirjoittamaan vasta, kun on jotain kirjoittamisen aihetta. Pari postausta olen yrittänyt jo väkisin tuottaa, mutta en ole ollut niihin ollenkaan tyytyväinen. Haluan katsoa tätä blogia taaksepäin muistellen kaikkia kivoja reissuja, enkä väkisin töherrettyjä tekstejä. Olen kuitenkin edelleen hengissä ja täällä Sveitsissä au pairina maaliskuuhun asti. Ja nyt pääsin taas pitkästä aikaa kokemaan jotain, jonka haluan ehdottomasti jakaa tänne bloginkin puolelle... nimittäin alpeilla kelkkailu!

Sunnuntaina suunnattiin toisen suomalaisen au pairin kanssa talviseen Grindelwaldiin. Tätä päivää olin odottanut jo viime syksystä asti. Kelkkailu/pulkkailu on lähestulkoon ainoa talviaktiviteetti josta nautin, minusta kun ei valitettavasti saa laskettelijaa yrittämälläkään. Ylös vuorille mentiin bussilla ja ylhäältä vuokrattiin toboggan-kelkat. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun istahdin tobogganin kyytiin. Aloitimme ehkä hieman huonosta kohtaa. Edessä oli heti hyvin jyrkkä alamäki, mutta emme jonkin takia ajatelleet sitä ongelmana. Lähdimme matkaan iloisin mielin, mutta hyvin pian tunteet muuttuivat kauhuksi, kun kelkat eivät hiljentäneet vauhtia jarruttamallakaan. Nauroimme molemmat kauhuissamme, kun vauhti kiihtyi ja pian edessä oli jyrkkä käännös. En keksinyt muuta vaihtoehtoa pysäyttämiselle kuin reunan yli meneminen. Onneksi se sitten toimi ja sen jälkeen loppumatka sujuikin loistavasti! Koko reitti oli noin 8km, osan matkaa aurinko oli sulattanut lumen ihan loskaksi, joka ei ollut kauhean nautinnollista. Kaikenkaikkiaan meillä oli kuitenkin hurjan hauskaa! Pysähdyimme matkalla kaakaolle ja alhaalla kokeilin ensimmäistä kertaa juustofondueta, sveitsiläistä perinneherkkua (hyvää, mutta todella täyttävää)!

--------------------------------------------------

I'm sorry I haven't written anything in a long time. I just have a lack of motivation when I don't have anything interesting to tell about. I've tried scribbling down a few texts but just haven't been satisfied with them. I'm still in Switzerland au pairing though, until the middle of March. And last weekend I did something I now definitely want to write about, went sledging in the Alps!

On Sunday me and another Finnish au pair met up at snowy Grindelwald. I had been waiting for this day since last autumn! Sledging is probably the only winter activity I actually enjoy, as sadly, you'll never get a ski-fanatic out of me. We got a bus up into the mountains and from there rented our toboggans. This was my first time sitting on a toboggan and we probably should've taken that into account when deciding our starting point. There was a steep downhill right in front of us and, for some reason, we didn't even consider it a problem. That was until we couldn't stop the toboggans and our speed kept increasing! We were laughing, partly as it was so funny but also because of fear. A sharp turn was coming up and I though the only way to stop was to go over the edge of the trail. Luckily it worked and we got our crazy sledges to stop! After that we didn't have any problems and learnt how to control the direction and speed we were going. The whole journey down was around 8km. On some parts of the way the sun had melted all the snow, which was a bit of a nuisance. But all in all we had such a good time! On our way down we stopped for a hot chocolate and when we descended to Grindelwald we got some cheese fondue (yummy, but very filling)!