Midhurst ja linnan rauniot 22.8.2016

Voiko jännitystä elämään saada liikaa? Toivoin jännittävää ja spontaania päivää, mutta bussimatkalla kotiin tajusin kohdanneeni hiukan liian monta läheltä piti-tilannetta yhdelle päivälle. Kroppani oli täyttänyt adrenaliinista siihen pisteeseen, että olin tärissyt ja tämän jälkeen kerta toisensa jälkeen huokaissut helpotuksesta, onneksi. Nyt jälkeenpäin kyllä naurattaa päivän koettelemukset, mutta mikään reissu tähän asti ei ole tuntunut yhtä suurelta seikkailulta kuin päiväni Midhurstissa.

Suunnittelin jo ennen au pairiksi lähtöä muutamia paikkoja joissa haluan käydä matkani aikana. Midhurst oli niistä yksi, lähinnä siellä komeilevien vuonna 1793 palaneiden linnanraunioiden takia. Täältä on suora bussiyhteys Midhurstiin, joten hyppäsin pois bussista aivan raunioille johtavan polun edessä. 

Näkymä oli melko vaikuttava, vaikka aivan polun vieressä (ja välillä polulla) kuljeskelevat lehmät hieman epäilyttivätkin. Ajattelin ensin tulleeni väärää kautta, mutta kaikki muutkin käyttivät kyseistä polkua. Otin kuitenkin nopeasti haluamani kuvat ja hakeuduin portin toiselle puolelle varmuuden vuoksi. Linnaa ympäröi aita, jonka sisäpuolelle pääsee vain lauantaisin ja sunnuntaisin. Itse olin kuvitellut, että maanantaina jos menen niin sinne ainakin pääsee. No, ihan mukava siinä ulkopuolellakin oli raunioita ihastella ja valokuvata.

 Aikani linnaa kierreltyä päätin mennä ottamaan aidan toisella puolella olevasta joesta kuvia. Hämmästyksekseni lehmät olivat menneet kahlailemaan veteen ja ihmiset kävelivät aivan niiden vierestä ja uittivat koiriaan samassa paikassa. Ajattelin lehmien olevan siis hyvin tottuneita ihmisiin. Hölmö minä päätin sitten kyykistyä ottamaan kuvia ja johan eräs laikukas yksilö innostui ja alkoi tulemaan minua kohti. Nousin ylös ja lähdin hiljaa perääntymään, mutta lehmä laittoikin juoksuksi! Juoksin tuli hännän alla portille ja äkkiä sen toiselle puolelle. Lehmä jäi katselemaan minua hämmentyneenä, mutta minä sain hetken keräillä itseäni tärinästä ja pelosta. Portista kulki isä lapsineen ja menin heidän perässään, jotta en joutuisi yksin menemään yli-innokkaan lehmän ohi. Päätin lähteä kiertelemään kylää, jossa olisin varmasti turvassa hulluilta elukoilta!

Jännityksen hetket jatkuivat myöhemmin samana päivänä suunnatessani toiseen kohteeseen, mutta siitä lisää ensi postauksessa. Nyt kasa kuvia Midhurstista!