BATH 10.10.2016

Aamulla teki mieli jäädä nukkumaan. Ei siksi, että sää olisi ollut huono tai reissu uuteen kaupunkiin ei olisi kiinnostanut. Mulla oli vaan kertynyt niin paljon univelkaa, että herätyskellon soidessa 6.30 aamulla halusin vain sammuttaa sen ja jäädä peiton alle nukkumaan. Onneksi en tehnyt näin, vaan raahasin itseni ulos ovesta pitkälle junamatkalle kohti Bath-kaupunkia.

Bath oli uskomattoman kaunis ja aivan täynnä upeaa vanhaa arkkitehtuuria. Rakennuksissa oli hurjasti pieniä yksityiskohtia ja mihin tahansa katsoikaan löysi jotain mielenkiintoista valokuvattavaa. Ihan ensimmäisenä kolmen tunnin junamatkani jälkeen suuntasin ikivanhaan kylpylään, joka on ollut paikoillaan ihan roomalaisajoista lähtien. Arkkitehtuuri tässä paikassa sai mut ihan sanattomaksi. Miten voi tuntea olevansa Roomassa keskellä Englantia!? Ensin luulin, että paikassa oli vain yksi allas, mutta voi kuinka erehdyinkään. Ikivanha kylpylä oli aivan valtava ja kierros sen ympäri kesti hurjan pitkään. Erilaisia huoneita ja altaita oli todella monta, toki toiset paremmassa kunnossa kuin toiset. Vanhat pilarit seisoivat edelleen tukevasti paikoillaan, mutta ohuemmat seinämät olivat paikoin jo murtuneet. Tämä paikka on kyllä ehdoton must see, jos käy Bathissa. Opiskelijakortilla pääsee myös halvemmalla sisään!

Kylpylän jälkeen kiertelin Bathin ihania katuja ja nautin aurinkoisesta päivästä. Löysin suloisen putiikin, jossa myytiin aivan mahtavaa fudgea. Hintavaa, mutta niin herkullista! Puissa oli jo syksyn värejä ja pahin turistikausi oli selkeästi takanapäin. Olisin voinut viipyä kaupungissa paljon pidempäänkin, mutta pian täytyi lähteä kohti Prior parkkia, jos halusin siellä ehtiä käymään. Sanotaanko vaikka näin, että välillä sitä ylämäkeä kiivetessä teki ihan vaan mieli kääntyä takaisin kohti Bathin kiemuraisia katuja. Tie tuntui jatkuvan loputtomiin, mutta vihdoin pääsin puiston porteista sisään ja kiertämään ihastuttavaa puistolenkkiä. Maisemat ylhäältä olivat kerrassaan upeat! Poluilla ei tosiaankaan ollut ruuhkaa ja sain nauttia hetken ihan yksinäni siitä kaikesta hiljaisuudesta ja rauhasta. Yritin siinä hetkessä imeä sisääni kaikkea mitä tunsin ja näin. Halusin pystyä muistamaan kaiken päivän aikana näkemäni sulkemalla silmäni. Eihän se ihan niin onnistunut, mutta kaupunki vei kuitenkin sydämeni ja tämä on ehdottomasti paikka, johon tulen vielä palaamaan!