Lontoo 28.11.16

Ihan alkuun pahoittelut kolmen viikon katoamisesta! Syy ei ole suinkaan ollut laiskottelu, vaan olen ollut todella kipeänä jo pidempään. Ensin oli nielurisatulehdus ja sitten puhkesi korvasta tärykalvo. Lontoon reissu lykkääntyi viikko toisensa jälkeen ja kyllä harmitti. Eilen pääsin kuitenkin vihdoin matkaan, vaikka olo ei edelleenkään ole ihan 100%.

Aamulla lähdin kotoa ilman minkäänlaista suunnitelmaa. En tiennyt mitä halusin nähdä tai missä käydä. Tiesin ainoastaan sen, että yksin en halunnut lähteä metrojen kanssa sähläämään. Koko päivän matka taittui siispä maan päällä jalan. Ensin harhailin tottakai juna-asemalta kohti Big Beniä, onhan se edes kerran elämässään pakko nähdä. Olin kyllä kuvitellut sen olevan korkeampi. Turistilaumat kasvoivat hurjaa vauhtia aamun siirtyessä iltapäiväksi ja halusin äkkiä suurimmista ihmismassoista pois. Kiersin siispä pienen Oxford street - Piccadilly circus-lenkin ja valokuvaaminen muuttui vaarallisen nopeasti shoppailureissuksi... En kuitenkaan valita. Jouluostokset on nyt kaikki tehty ja itsellekin löytyi Primarkista pari kivaa paitaa. Katuja koristelivat ihanat jouluvalot, valitettavasti en niitä päässyt näkemään kaikessa komeudessaan pimeässä, mutta ihanaan joulufiilikseen pääsi jo nyt! Liikennettä sai varoa katuja ylittäessä ja ihmismassoihin katoaminen oli välillä väistämätöntä. Onneksi yksin reissatessa ei tarvitse pelätä hukkaavansa ketään.

Shoppaillessa olikin kulunut sen verran aikaa, että en oikein tiennyt mitä ehtisin vielä tekemään. Kävelin pitkän aikaa ilman päämäärää ja alkoi vähän ahdistamaan, en löytänyt mitään kivaa valokuvattavaa ja aloin tuntemaan oloni hieman eksyneeksi. Pian löysin itseni ihanasta vihreästä puistosta ankkojen ja oravien ympäröimänä. Oli ihanaa istahtaa hetkeksi ja syödä vähän evästä, vaikka kylmä tuuli yrittikin pilata fiilistä. Oravat tulivat hyvin nopeasti lähelle ja lokit tottakai kerjäsivät suurissa parvissa ympärilläni. Eväiden syöminen oli tuhoontuomittu idea tässä paikassa. Aurinko alkoi laskea ja matkan jatkuessa löysin itseni yhtäkkiä taas Big Benin juurelta. Olin jo ihan väsynyt ja ostoskassit painoivat. Päätin siispä suunnata kaupan kautta takaisin juna-asemalle ja kotiin.

En ehtinyt tekemään oikeastaan mitään. Se ei silti jäänyt vaivaamaan, koska tiedän pääseväni Lontooseen vielä monia kertoja niin halutessani. Ensi kerroille yritän myös laatia selkeämpiä suunnitelmia ja reittejä. Vaikka tämä ensimmäinen reissu jäikin tällaiseksi turistireissuksi, niin toivon pääseväni näkemään vielä niitä Lontoon salaisempiakin puolia tulevaisuudessa.