Reissu jatkui Luzernista siis Sisikoniin. Matka paatilla kesti yli kaksi tuntia, mutta jatkuvat maisemien muutokset pitivät mielen virkeänä. Olisin päässyt kohteeseen myös junalla, mutta laivamatka oli niin paljon jännittävämpi. Hetkeäkään ei aika tuntunut pitkältä ja lämmittelemään pääsi sisälle pieneen ravintolaan. Lämmitellä maltoin aina vaan hetken, kun näin upeiden maisemien lipuvan ohi ikkunoista ja minun oli pakko mennä kannelle kuvaamaan.
Kun paatti saapui Sisikonin laiturille olin hämmentynyt. Kylä oli aivan pikkuriikkinen. Ensin viihdyin rannassa hetken, vuoret toisella puolella olivat uskomattomat! Tämän jälkeen lähdin vuoritietä pitkin kiipeämään ylöspäin, etsien täydellistä maisemaspottia. Jalat huusivat hoosiannaa ja pian tulin risteykseen. Piti päättää kumpaan suuntaan lähtisin kokeilemaan onneani. Valitsin mututuntumalta oikealle vievän tien. Vesiputouksen ja metsätien jälkeen löysin itseni juuri sieltä mistä halusin. Korkealta vuorella ja alla näkyi pieni Sisikonin kylä, järvi ja vuoret. Kuin maalauksesta. Olin mykistynyt tästä upeasta paikasta ja kamerani räpsi jatkuvasti kuvia. Sitten laitoin kameran hetkeksi pois ja imin itseeni kaiken mitä näin. En halunnut unohtaa tätä tunnetta. Intuitio oli tuonut minut tähän paikkaan, jossa seisoin vain minä suurten vuorien edessä. Tunsin olevani oikea seikkailija. Valitettavasti seikkailijatkin joutuvat palaamaan joskus kotiin ja hölkkäsin puolet mäestä alas ehtiäkseni junaan. Ehdin kuin ehdinkin, vaikka matkalla pysähdyin ties kuinka monta kertaa ottamaan lisää kuvia! Eikä muuten satanut tipan tippaa koko matkan aikana. Kannatti lähteä.
-------------------------------------------------
My adventure continued from Lucerne towards Sisikon. The journey took over two hours by boat but the constant changes in scenery kept me occupied. I could have reached my destination by train, but this was far more exciting! Not once did I feel bored, and if you got cold you could go and warm up inside. I could only sit inside for a minute before seeing beautiful mountains passing by, and having to hop out onto the deck for pictures.
When the boat arrived at Sisikon I was confused. The village was absolutely tiny. First I enjoyed the views by the lake, the mountains on the other side were stunning! After this I ventured up the mountain road looking for the perfect view over the village. My legs were killing me when I got to a crossroads. I had to decide which way to go and try my luck. I followed my instinct and chose to go right. Soon after a waterfall and forest path I found myself exactly where I wanted, high up in the mountain with a view over Sisikon, lake Lucerne and the mountains. It was like from a painting. I found myself taking hundreds of pictures until I put my camera down for a moment. I wanted to breathe it all in and remember this feeling forever. My intuition had brought me to this spot, where I stood alone in front of one of the most spectacular views I have ever seen. I felt like a real adventurer. Unfortunately even adventurers have to return home at some point, and so I jogged down the hill to catch my train. Miraculously actually catching it as I stopped many times for more photos on the way. And by the way, there was not a drop of rain during the whole day. I'd say it was a day well spent.
Apua miten hienoja maisemia (ja kuvia) <3
VastaaPoistaOi kiitos kiitos! Toi paikka oli ihan uskomattoman kaunis <3
PoistaNiin upean näköistä! Onko tollaset maisemat edes totta, hahah?! Varsinkin toi kolmanneks vika kuva on niin törkeän kaunis... ihanaa sinistä vettä<3
VastaaPoistaItsekin luulin ennen tänne tuloa, että vaan etelässä on noin kirkasta vettä! Mutta kyllä vaan täälläkin veneillessä näkyy järven pohja kirkkaimmissa järvissä. Niin ihana paikka!
Poista