I left my heart in Switzerland

Sinne se jäi taakseni, kaunein koskaan näkemäni maa. Viime perjantaina lähdin matkalaukkujen ja monien kyynelten saattelemana kohti lentokenttää. Vihaan hyvästejä. Pahemmaksi asian tekee se, että rakastuin ihmisten lisäksi myös itse Sveitsiin. Koskaan en ole päässyt seikkailemaan yhtä paljon kuin Sveitsissä ja siellä olisi riittänyt nähtävää vielä vaikka kuinka paljon. Aika vain loppui kesken, ja miten se kehtasikaan mennä niin nopeasti? Koin ennenkokemattomia tunteita ja opin itsestäni paljon uutta tämän au pair kokemuksen aikana. Poistuin mukavuusalueeltani monta kertaa, tein juttuja joita kadun, mutta tein myös asioita joista olen varmasti ylpeä loppuelämäni. Voin myös rehellisesti sanoa, että uskon host-perheeni olleen paras mahdollinen koko maailmassa. Minulla ei ole yhtäkään pahaa sanaa kenestäkään perheenjäsenestä, ja perheenjäseniä heistä minulle tulikin. Onneksi näemme toivon mukaan taas pian, tällä hetkellä se ei kuitenkaan tunnu lohduttavan pätkän vertaa...

Nyt edessä on taas hiljaisuutta. Luen vimmatusti pääsykokeisiin jälleen kerran ja toivon, että tällä kertaa se tuottaisi tulosta. Sitten toukokuussa onkin onneksi edessä kaksi ihan erilaista, mutta varmasti upeaa reissua! Toinen äidin ja toinen kaverin kanssa. Niitä ajatellessa jaksan ponnistella tämän ajan kirja kourassa muistiinpanoja tehden. Sen pidemmälle ei mulla sitten suunnitelmia olekkaan.. kaikki ajallaan!

Sledging in the alps! // 28.1.18

Hieman on ehtinyt tulla taukoa blogikirjoitteluun. Se johtuu siitä, että mä inspiroidun kirjoittamaan vasta, kun on jotain kirjoittamisen aihetta. Pari postausta olen yrittänyt jo väkisin tuottaa, mutta en ole ollut niihin ollenkaan tyytyväinen. Haluan katsoa tätä blogia taaksepäin muistellen kaikkia kivoja reissuja, enkä väkisin töherrettyjä tekstejä. Olen kuitenkin edelleen hengissä ja täällä Sveitsissä au pairina maaliskuuhun asti. Ja nyt pääsin taas pitkästä aikaa kokemaan jotain, jonka haluan ehdottomasti jakaa tänne bloginkin puolelle... nimittäin alpeilla kelkkailu!

Sunnuntaina suunnattiin toisen suomalaisen au pairin kanssa talviseen Grindelwaldiin. Tätä päivää olin odottanut jo viime syksystä asti. Kelkkailu/pulkkailu on lähestulkoon ainoa talviaktiviteetti josta nautin, minusta kun ei valitettavasti saa laskettelijaa yrittämälläkään. Ylös vuorille mentiin bussilla ja ylhäältä vuokrattiin toboggan-kelkat. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun istahdin tobogganin kyytiin. Aloitimme ehkä hieman huonosta kohtaa. Edessä oli heti hyvin jyrkkä alamäki, mutta emme jonkin takia ajatelleet sitä ongelmana. Lähdimme matkaan iloisin mielin, mutta hyvin pian tunteet muuttuivat kauhuksi, kun kelkat eivät hiljentäneet vauhtia jarruttamallakaan. Nauroimme molemmat kauhuissamme, kun vauhti kiihtyi ja pian edessä oli jyrkkä käännös. En keksinyt muuta vaihtoehtoa pysäyttämiselle kuin reunan yli meneminen. Onneksi se sitten toimi ja sen jälkeen loppumatka sujuikin loistavasti! Koko reitti oli noin 8km, osan matkaa aurinko oli sulattanut lumen ihan loskaksi, joka ei ollut kauhean nautinnollista. Kaikenkaikkiaan meillä oli kuitenkin hurjan hauskaa! Pysähdyimme matkalla kaakaolle ja alhaalla kokeilin ensimmäistä kertaa juustofondueta, sveitsiläistä perinneherkkua (hyvää, mutta todella täyttävää)!

--------------------------------------------------

I'm sorry I haven't written anything in a long time. I just have a lack of motivation when I don't have anything interesting to tell about. I've tried scribbling down a few texts but just haven't been satisfied with them. I'm still in Switzerland au pairing though, until the middle of March. And last weekend I did something I now definitely want to write about, went sledging in the Alps!

On Sunday me and another Finnish au pair met up at snowy Grindelwald. I had been waiting for this day since last autumn! Sledging is probably the only winter activity I actually enjoy, as sadly, you'll never get a ski-fanatic out of me. We got a bus up into the mountains and from there rented our toboggans. This was my first time sitting on a toboggan and we probably should've taken that into account when deciding our starting point. There was a steep downhill right in front of us and, for some reason, we didn't even consider it a problem. That was until we couldn't stop the toboggans and our speed kept increasing! We were laughing, partly as it was so funny but also because of fear. A sharp turn was coming up and I though the only way to stop was to go over the edge of the trail. Luckily it worked and we got our crazy sledges to stop! After that we didn't have any problems and learnt how to control the direction and speed we were going. The whole journey down was around 8km. On some parts of the way the sun had melted all the snow, which was a bit of a nuisance. But all in all we had such a good time! On our way down we stopped for a hot chocolate and when we descended to Grindelwald we got some cheese fondue (yummy, but very filling)!

10 differences between Finland & Switzerland

1. Hintataso / The prices
Varmaankin ensimmäisiä asioita joita tulee mieleen ajatellessa Sveitsiä. Kyllä, täällä on kallista. En kyllä yhtään kadehdi ihmisiä jotka tulevat turisteina käymään täällä Sveitsissä. Julkinen liikenne on aivan törkeän kallista jollei taskusta löydy halbtax-korttia. Ruokakaupat eivät ole sen armollisempia.  Kaikki maksaa paljon, jopa pohjoismaihin verrattuna. Itse tienaan Sveitsin tasoisesti, joten hintataso ei ole onneksi koitunut itselle ongelmaksi. Kyllä silti vähän kauhistuttaa, kun kaupassa esimerkiksi purkki Ben & Jerry'siä maksaa 10e!

It's probably one of the first things that comes to ones mind when thinking of Switzerland. Yes, it's very expensive. I don't envy tourists visiting the country in the slightest. Public transportation is extremely pricey, unless you happen to have a halbtax card in your pocket. And supermarkets are not exactly cheap either. Everything costs a lot, even compared to the the northern countries. I earn my money according to the Swiss standards, so I haven't had any problems so far. It's still a bit harrowing when a tub of Ben & Jerry's will cost you 10 euros!

2. Julkinen liikenne / Public transportation
Voi ihana Sveitsin julkinen liikenne! En varmaan voisi tarpeeksi ylistää sitä. Voisin kyllä väittää, että vaikka reissaaminen on kallista, saat kyllä rahoillesi vastinetta. Siinä missä Suomessa junat kulkevat vain tiettyihin suurempiin kaupunkeihin, pääset täällä Sveitsissä olemattoman pieniin kyliin junalla puksuttaen. Ne ovat myös todella hyvin pidettyjä ja aina ihanan siistejä. Latauspisteitä löytyy joka penkille ja roskiksia enemmän kuin tarpeeksi. Eivätkä Sveitsin junat ole koskaan myöhässä, eivätkä varsinkaan peruttuja. Vain kerran on junani ollut myöhässä ja se johtui jossain raiteilla riehuvista futisfaneista. Yksi suuri plussa Sveitsille siis aina ajantasalla olevasta junaliikenteestä!

Ah the amazing Swiss public transportation network! I can't seem to praise it enough. I have to say that although it's expensive, you definitely get your moneys worth. Where in Finland trains only run between some bigger cities, Switzerland is packed full or rail lines! You can get to the tiniest villages via train. The trains are also extremely neat and clean. Everyone has their own place to charge their phone and there are bins for your rubbish everywhere. Swiss trains are very rarely late and never cancelled. The only time my train has ever been late here was when some football fans were on the railway tracks. One big plus for Switzerland is definitely their trains!

3. Kaksi vuotta eskaria / Two years of preschool
Sveitsissä on siis Suomen tapaista esikoilua kaksi vuotta yhden sijaan. Lapset aloittavat eskarin jo 5-vuotiaina ja kouluun suuntaavat sitten samanikäisinä kuin suomalaiset lapset. Joka päivä kouluun tullessa ja sieltä lähtiessä oppilaat kättelevät opettajaansa. Opettajia myös kutsutaan sukunimellä kuten Briteissä on tapana. Sveitsiläisissä kouluissa siis tosiaankin painotetaan toisten kunnioittamista ja vanhempian arvostamista.

Swiss children attend two years of preschool instead of one. They start "kinsky" at the age of five and go on to primary school at the same age as Finnish children, the year they turn seven. Also every day when arriving and leaving school the children must shake their teachers hand. The teacher must also be addressed by his/her surname like in the UK. The Swiss school system definitely emphasizes the importance of respecting others. 


4. PALJON sääntöjä / LOADS of rules
Sveitsiläiset rakastavat sääntöjä. Ja erityisesti he rakastavat ihmisten kyttäämistä, jotta niitä sääntöjä varmasti noudatetaan. Mitä ikinä teetkin, tulee varmasti joku kohteliaasti (eikä aina edes kohteliaasti) huomauttamaan, että juuri niin EI saisi tehdä. Kävelet väärää polkua, istut liian lähellä lintuja, viet pulloja kierrätykseen vääränä päivänä... näitä riittää! Sveitsi on myös eläinten oikeuksien suhteen edelläkävijä ja laskee rääkkäykseksi esimerkiksi sen, jos marsua pitää yksinään. Go Sveitsi!

The Swiss love rules. But even more than that, they love making sure people follow the rules. Whatever you do, you can be sure that someone will kindly (or not so kindly) point out that you're doing it wrong. You're walking the wrong path, sitting too close to the birds or taking bottles to be recycled on the wrong day.. the list goes on! Switzerland is also very strict with animal rights and for example, keeping a guinea pig living on its own is considered animal cruelty. Good on the Swiss!

5. Pommisuoja jokaiselle / a bomb shelter for everyone
Jos omasta kodistasi ei löydy pommisuojaa, sinut kirjataan johonkin isompaan väestönsuojaan kaupungissasi. Yllättävän sodan sattuessa jokainen sveitsissä asuva pääsisi siis turvaan maan alle. Ei paha! Ja kuulinpa myös, että kaikki Sveitsin rajat saataisiin kiinni vain kolmessa tunnissa. Vaikuttavaa.

If you don't happen to have a bomb shelter of your own, you are assigned to one in your city. So in the case of an unexpected war, all the Swiss people could go underground for safety. Not bad at all! Also I heard that Switzerland can close down all of their borders within three hours, impressive!


6. Heijastinkulttuuri / reflectors 
Siinä missä Suomessa varmasti lähes jokaiselta löytyy jostain heijastin tai montakin, ei Sveitsissä harrasteta niitä ollenkaan. Vain eskarilaisille annetaan kaulan yli menevä heijastinhuivi, ala-asteella lapset kävelevät pimeässä kouluun ilman mitään huomauttamaan autoja! Olin tästä ihan ällistynyt. Täällä jos pistät kädestä tai laukusta heijastimen roikkumaan saat mitä kummallisimpia katseita ja ihmetteleviä kommentteja.

Where in Finland almost every person will have at least one reflector at home, the Swiss definitely don't. The only people here who wear reflectors are kids who go to preschool. Even children the age of seven don't wear any reflectors on their way to school in the morning. I was shocked when I realized this! If you happen to wear a reflector you will definitely get looked at and get asked strange questions. 

7. Elokuvissa vessatauko / A toilet break at the movies
Kyllä, leffateatterissa kesken elokuvan filmi pistetään poikki ja sali tyhjenee vessaan tai lisää herkkuja ostamaan. Olin ihan ällistynyt, kun koin tämän ensimmäisen kerran, se oli jopa hieman häiritsevää. En halunnut nousta ylös, olin ottanut kengätkin pois jaloista. Tauko kestää noin vartin ja tämän jälkeen porukka istuutuu takaisin paikoilleen tuoreiden poppareiden kanssa, mikä markkinointikikka!

Yes, in the middle of the film at the movie theater the lights come on and the film is stopped. People rush off to the toilets or for more popcorn. I was so shocked when it happened, I didn't like it. I had just taken my shoes off and finally gotten comfy. It's about a fifteen minute pause and after that people stroll back to their places with fresh popcorn. What a sales trick!

8. Överihintaiset roskapussit / Overpriced bin bags
Sveitsin roskapussien kammottavaan hintaan löytyy oikeastaan ihan hyvä syy. Sillä poistetaan kokonaan roskaverot. Roskapusseja voi ostaa vain postista ja ne ovat erityisen värisiä, kaupungin nimellä varustettuna. Pussit jätetään ulos tiistaiyönä ja aamuun mennessä ne on poimittu roska-auton matkaan. Jos olet pakannut roskasi johonkin muuhun jätesäkkiin jää se kadulle lojumaan. Näin tarkkoja täällä ollaan tästäkin asiasta!

There's a good reason behind the big prices of bin bags. It eliminates all taxes you would normally pay to get your rubbish taken away. You can only get these special bin bags at the post office, they're a certain colour and always have the towns name on them. You leave your rubbish out in these bags on Tuesday night. And by morning they're gone. If you leave your rubbish lying on the streets in any other kind of bag, they don't get picked up. This strict they are with their rules here!


9. Pyhät sunnuntait / sacred Sundays
Katolisena maana Sveitsissä sunnuntait ovat omistettu kirkossa käynnille ja perheen kanssa olemiselle. Kaupat ovat kaikki kiinni, pidetään törkeänä jopa leikata nurmikkoa tai laittaa pyykkiä ulos kuivumaan sunnuntaisin. Ensin tämä tuntui tosi kivalta tavalta, päivä perheen kanssa hengailulle. Mutta kun viikossa on vain kaksi päivää, kun voisit mennä shoppailemaan tai leffaan, tuntuu hieman ärsyttävältä, että päiviä sellaisille onkin vain yksi.

Being a catholic country, Sundays are always devoted to church and spending time with your family. The shops are all closed, it's even considered rude to mow your lawn or hang out washing to dry on a Sunday. At first this all felt quite lovely, a day spent with family. But having only two days a week when I can go out shopping etc, it's quite annoying that I can actually only do it on one. 

10. Suklaa / chocolate

Maailman parasta suklaata? Niinhän sitä Sveitsistä sanotaan, onhan tämä maa suklaan koti. Jopa Fazerin suku oli alunperin Sveitsistä. Tunnemme kaikki Lindt suklaat, ja ovathan ne hyviä. Surullista kyllä, Lindt on mielestäni parasta suklaata Sveitsissä, eikä sekään ole mitään verrattuna Fazerin siniseen. Odotukseni olivat todella korkealla sveitsiläisen suklaan suhteen, mutta hieman pettynyt kyllä olen. Täällä on kuitenkin se etu Suomeen verrattuna, että suklaatehtaisiin pääsee tekemään omaa suklaata! Lindtin tehdas on vain parin kylän päässä meiltä ja siellä järjestetään viikoittain kahden tunnin suklaantekokurssi, jossa voit syödä niin paljon suklaata kuin jaksat JA viedä kotiin ihan omatekemiä konvehtejasi. Uskokaa vain, meni kyllä ämpärilistalleni!

The best chocolate in the world? It has been said about the Swiss delicacy. After all, Switzerland is the home of chocolate. Even the Fazer family has originated from Switzerland. We all know the chocolate brand Lint, it makes nice enough chocolate. In my opinion Lindt makes the best chocolate in Switzerland. Sadly though, it's not even nearly as nice as Finnish chocolate. I had high hopes about swiss chocolate and I must say I'm a bit disappointed. The only positive difference compared to Finland is that at Swiss chocolate factories you can go and make your own chocolate! The Lindt factory is only a few train stops away from us and you can book a two hour chocolate making course there. You get to eat as much chocolate as you possibly can and take home your hand made delicacies! Yep, it's officially on my bucket list!

Last stop: Strasbourg / 21.10.17

Retkemme viimeinen etappi oli sitten kotimatkalla oleva Strasbourg Ranskassa. Siellä vietimme muutaman tunnin turisteina, katsellen pikapikaa kaikki tärkeimmät paikat läpi. Voimat olivat tässä vaiheessa reissua jo aika lopussa ja epävakaa sää piti meitä varpaillaan, mutta hyvin jaksettiin kuitenkin muutama tunti rinkat selässä vielä kierrellä ympäriinsä. Strasbourg oli ihan kiva, ei yhtä kiva kuin Colmar, mutta silti omalla tavallaan hyvin sievä. Samantyylisiä taloja kuin Colmarissa, mutta ei ihan yhtä värikkäitä. Löytyi myös joki ja joen varrelta nuutunut märkä rotta. Jep, ei ehkä mikään paras ensivaikutelma kaupungista.

Käytimme hyvän tovin kahviloiden kiertelyyn etsiessämme samanlaisia leivoksia mitä olimme Colmarista löytäneet. Loppujen lopuksi päädyimme vaan ostamaan sellaiset supermarketista, maku ei ollut kyllä hääppöinen. Onneksi juuri ennen lähtöämme löysimme yhdestä ostoskeskuksen kahvilasta uskomattoman herkulliset jätti macaroon-leivokset! Se sitten piristi mieltä kotimatkaa varten.

Strasbourgissa olin toivonut käyväni vielä uudelleen joulumarkkinoiden merkeissä. Olen kuullut niin paljon hyvää niistä ja nähnyt mitä ihanimpia kuvia. Toriaukiolla käydessämme päädyin kuitenkin ehkä toisiin aatoksiin. Jos kyseinen paikka oli jo nyt niin täynnä ihmisiä, tulee ihmismassa olemaan aivan järkyttävä, kun jouluvalot ja pienet kojut pystytetään kuun lopussa. Vaikka olisin halunnutkin nähdä tämän tunnetun joulutapahtuman, on ehkä turvallisempaa etsiä joku toinen kohde jouluiselle kierrokselleni.

--------------------------------------------------

The last stop of our trip was in Strasbourg, France. There we spent a few hours doing tourist stuff, just checking out the main parts of the city. By this point of our journey we were pretty exhausted and the unstable weather kept us on our toes, but we managed to walk around with our heavy backpacks surprisingly well. Strasbourg was nice, not as nice as Colmar but still a lovely city. The old houses were very similar to the ones in Colmar, just not quite as colorful. There was a river too, and along the riverbank a cold and wet rat. Yep, it sure didn't give the best first impression of the city. 

For a good while we spent our time looking through cafes, trying to find equally as delicious eclaires as Colmar had had. In the end we were so sick of looking that we just bought some from a supermarket, definitely not the most delicious experience. Thankfully just before we left, we found a nice cafe in a shopping center that had huge macaroons, and they were amazing! That definitely lifted our spirits and prepared us for the long journey home. 

I had hoped to visit Strasbourg again for its well-known Christmas market. I've seen so many pictures and heard great things about it. But walking through the town square I think I had a change of heart. If it was packed full of tourists now, then it will be a thousand times worse when the fairy lights and Christmas tree go up. Although I really wanted to see the Christmas market in particularly this city, I think its safer to look elsewhere for my Christmassy feeling. 

Fairytale forest in Luxembourg / 20.10.17

Tuskin olisin koskaan eksynyt piskuiseen Luxembourgiin, jollei netissä olisi tullut vastaan kuvia uskomattoman kauniista metsästä joka Luxin reunamilla sijaitsi. Sitä lähdettiin sitten katsomaan senkin uhalla, että syksyn myötä kaikki lehdet olisivat jo tippuneet ja jäljellä olisi vain paljas ja kolkko metsä. Aamulla herätessämme ulkona satoi ihan runsaasti ja pieni pelko siinä jo heräsi, ettei metsä antaisi ollenkaan sellaista kuvaa mitä valokuvat olivat antaneet.

Meidän onneksemme sade lakkasi ja perille päästyämme aurinkokin näyttäytyi pilvien takaa. Metsä oli oranssin lehtikerroksen peitossa ja joka puolella oli taianomaisen kaunista. Oli kuin olisimme astuneet taikametsään tai hobittien valtakuntaan. Pieni tuulenvire tiputteli puista jäljellä olevia lehtiä ja loi metsään entistäkin upeamman tunnelman. Kävelimme muutaman kilometrin lenkin, mutta pysähtelimme evästauolle ja otimme sadoittain kuvia, joten lenkki kesti ehkä vähän kauemmin kuin mitä sen olisi pitänyt. Minulla olisi näyttää kuvia myös Luxembourgin keskustasta, mutta mielestäni nämä kuvat antavat paljon kauniimman kuvan tästä pienestä maasta!

---------------------------

I don't think I would've ever visited Luxembourg if it hadn't been for a picture I found online. A picture of a magical looking forest on the outskirts of Luxembourg. And so from France we traveled up to see this place with our own eyes, even with the risk of finding a cold and dreary forest full of trees stripped from their leaves. Traveling in October has its risks, and it so happened that on the morning of our trip it was pouring down with rain. I feared that we would not find what we were looking for.

Lucky for us the rain stopped and the sun came out before we got to our destination. The forest was covered in a bright orange blanked of leaves. It was so magical, it was like we had stepped into an enchanted forest or the world of hobbits and goblins. The wind carried falling leaves from the trees, creating an even more unrealistic feeling to the woods. We walked for a few kilometers, stopping for pictures every now and then. Of course I would have pictures of Luxembourg city to show you, but I believe that these pictures give a much more beautiful picture of this small country.

Cosy Colmar & Sweet Guebwiller, FRANCE / 18-19.10.17

Kauaa en ehtinyt kotona istuskella Zermattin matkan jälkeen, kun seuraavaa reissua jo pukkasi. Host-perhe lähti ystävien luo Italiaan, joten mulla oli tiistaista sunnuntaihin täysin vapaata. Eikä sitä aikaa nyt hukkaan lähdetty heittämään, ehei! Kaverini Suomesta lensi tiistaina tänne Sveitsiin ja keskiviikkona lähdettiin reput selässä nopealle Eurooppavisiitille. Ensimmäinen kohde oli Colmar, ja tämä paikka jäikin kenties kaikista kohteistamme suosikikseni!

Colmar on Itä-Ranskassa sijaitseva värikäs kaupunki. Ristikkotalot ja vanhat mukulakivikadut tekevät tästä paikasta suloisen kodikkaan. Turisteja riittää kyllä, mutta pieniä katuja kulkiessa saattaa hyvinkin eksyä alueille, joissa ei näy ristin sielua. Kiertelimme erityisesti "Pientä Venetsiaa" joka on tunnettu kauniista taloistaan ja niiden ympäri kiertelevästä joesta. Veneajelullekin olisi päässyt, mutta tällä kertaa tyydyimme katselemaan vanhaa kaupunkia jalan. Sää oli koko päivän hyvin kuuma ja aurinkoinen. Välillä valokuvausta häiritsi auringon tuomat varjot, mutta eihän sitä kehdannut hyvästä säästä valittaa. Colmarista mulle jäi kyllä todella hyvä mieli ja kaupunki on ehdottomasti sellainen, jossa voisin käydä vaikka uudelleen. Mainittakoon myös, että ehdottomasti maailman parhaat Eclaire-leivokset ja Violet-makuiset jäätelöt löytyvät juurikin Colmarista. Älkääkä kysykö miltä maistuu Violet-jäätelö, ei sitä pysty edes sanoin kuvailemaan!

Yön vietimme Guebwillerin pikkuisessa kylässä viinitarhojen ympäröimänä. Saimme maistella juustoja ja paikallista punaviiniä. Aamulla kerkesimme tekemään pienen kierroksen kylässä ja pääsimme näkemään tavallista paikallisten arkea, kaukana turistien valloittamista kaupungeista. Tykkäsin kyllä kovasti!

--------------------

A couple of days after coming home from Zermatt I was off again. My host family went on a roadtrip to Italy, so I had Tuesday to Sunday off work. And that time couldn't possibly be wasted, oh no! My friend from Finland came over to stay for a night, and on Wednesday we started our journey to France & Luxembourg. Our first stop was Colmar, which might actually be my favorite place out of all the towns we visited.

Colmar is a colorful town in the east of France. It's old half-timbered houses and cobbled streets give it an adorable look and such a cosy feeling. Understandably, there are plenty of tourists in this beautiful town. But if you're lucky enough, you might just find yourself walking down a small street with no one else in sight. We mostly walked around the area of "Le Petit Venice". We could have even gone sightseeing in a little boat but decided not to. The weather was sunny and warm the whole day. From time to time the sun would cast annoying shadows onto the buildings, which didn't agree with my camera. I didn't complain though, at least it wasn't raining! I was left with a very lovely feeling about Colmar and I'd love to visit again. And it must be mentioned that perhaps the best Eclairs and violet flavored ice cream can be found in Colmar! And don't even ask what violet ice cream tastes like, it can't be explained!

For the night we headed to Guebwiller, a tiny town about an hour from Colmar. There we got to taste some french cheese and local red wine. In the morning we had time to take a walk through the surrounding wine yards and see what everyday life in small French towns is like. I enjoyed the experience a lot!

The Toblerone mountain / 14.10.17

Virallisemmin Matterhorn-vuori, joka sijaitsee lähellä Zermattin kaunista kylää. Sinne tiemme vei lauantaina 14.10. kolmen ruotsalaisen au pairin kanssa. Meillä oli niin uskomattoman hauska reissu! Nauroimme mahat kippuralla ja nautimme ihanasta auringon paisteesta. Olin valmistautunut pakkasiin ja paleltumiin, mutta niin siellä vaan kuljettiin t-paidat päällä ja posketkin paloivat!

Matkustimme jo perjantai-iltana junalla 3,5h matkan Zermattiin. Olimme perillä melko myöhään ja suuntasimme suoraan hostellille. Pimeässä kulkiessamme emme nähneet vuoria, vaikka tähdet loistivat taivaalla kirkkaana. Ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi missä päin Matterhorn seisoi, kun aasialaiset turistit osoittivat kameroitaan kolmijalkoineen kohti samaa kohdetta. Zermatt oli siitäkin hauska kylä, ettei sinne saa tuoda autoja ollenkaan, ei mitään takoitusta varten (okei ehkä ambulanssi ja poliisi ym). Kylässä kuljetaan siispä kävellen tai sitten sähköllä toimivilla takseilla.

Yö hostellissa oli ihan okei, alussa huoneessa oli liian kuuma ja yöllä hieman kylmä. Sain kuitenkin nukuttua ihan riittävät yöunet seuraavan päivän seikkailua varten, joka alkoi 7:30 aamulla. Pieni juna puksutti menemään vuorenrinteitä ylöspäin kuljettaen meidät turvallisesti pysäkillemme. Sieltä kävelimme ihan vain muutaman minuutin Riffelsee-järvelle, joka heijastaa täydellisen peilikuvan Matterhornista. Siellä otimme satoja erilaisia kuvia tobleronepakettien kanssa ja ilman, jonka jälkeen kävelimme vielä vähän matkaa etsien täydellistä piknik-spottia. Eikä olisi voinut parempaa paikkaa löytyä, istuimme kukkulalla Matterhornin edessä syöden hedelmiä ja suklaata auringon paistaessa pilvettömällä taivaalla. Nautiskelimme lämmöstä jonkin aikaa ja lähdimme sitten laskeutumaan pari pysäkkiä alempana olevalle juna-asemalle. Matkalla poikkesimme kylmille juomille baaarin terassille kuuntelemaan live-musiikkia, elämä tuntui aika täydelliseltä siinä hetkessä! Illalla sitten Zermattissa chillailimme wifin turvin mäkkärissä kunnes junamme lähti seitsemän jälkeen kohti kotia. Oli ihan mahtava reissu ja jälleen kerran, uskomaton seura, sää ja maisemat!

---------------------------------------

Situated close to the small village of Zermatt, the Matterhorn-mountain is a huge tourist attraction. And not surprisingly, it was on my bucket list too. I got to tick it off my list with three Swedish au pairs, whom I had the absolute best trip with! We laughed until our stomachs hurt and enjoyed the amazing sunny weather together. I had been prepared to freeze my butt off in the snowy mountains, but I was walking down the paths in just a t-shirt, still sweating from the heat!

We took a train to Zermatt on the Friday evening. After 3,5 hours of traveling we arrived at the small village quite late, so we headed straight to our hostel. Walking in the dark we couldn't see all the mountains that were surrounding us, even though it was a starry night. It was easy enough to figure our whereabouts the Matterhorn was though, as all the Asian tourists were pointing their cameras and tripods towards the same place. It was funny walking the quiet streets of this mountain village, as no cars are allowed here. The only way to get around is by walking, cycling or taking an electric bus or taxi. 

The night at the hostel was ok, a bit too hot in our room at first and then a little cold at night. All in all I got enough sleep to be ready for our adventure at 7:30 the next day. A small train took us up into the mountains and from our station we only had to walk a few minutes to lake Riffelsee. A tiny pond-sized lake that perfectly reflects the picturesque Matterhorn. It was our first picture spot, taking photos with and without packets of Toblerone (a must for every tourist visiting the spot). After this we went on a hunt for the perfect picnic place. And we couldn't have found a better spot. The view was like from a postcard as we enjoyed some fruit and chocolates. We took in all the warmth from the sun for quite some time before we started our descend down to a train stations about 3-4km away. On our way we stopped for a drink or two at a lovely restaurant/bar with live music and yet again, a lovely view to the Matterhorn. Life felt perfect for those few hours. And after we finally got back down to Zermatt we were exhausted. We just chilled at McDonald's with some food and free Wifi, waiting for the time our train was to leave. And finally after many delayed trains, I found myself at home just a little past midnight. Feeling so content with the amazing adventure I had shared with some amazing girls!