tiistai 30. elokuuta 2016

Storrington 22.8.2016

Matka Midhurstista jatkui kohti toista pikkukylää (yllätys yllätys) ja tämä värikäs ja suloinen paikka oli nimeltään Storrington. Kukkia oli siellä täällä pikkuisten putiikkien ympärillä ja yläpuolella. Suloisia kahviloita ja jälleen kerran aivan ihania taloja! Matka tuonne pieneen hiljaiseen kylään ei ollut kuitenkaan aivan mutkaton.

Matkalla jäin nimittäin bussista aivan liian aikaisin pois eikä minulla ollut mitään hajua mihin päin lähteä. Edessä oli monta risteystä, mutta ei ketään keltä kysyä neuvoa. Olin kirjaimellisesti keskellä metsätietä ilman minkäänlaista käsitystä siitä, missä päin Storrington oli. Koitin katsoa puhelimesta google mapsin avulla sijaintiani, mutta tietenkään sovellus ei juuri silloin tahtonut toimia ollenkaan. Lähdin siis kävelemään mitä luulin oikeaksi tieksi ja pian oikealla näkyi aivan upea kukkaistutus. Jäin kuvailemaan kukkia vähäksi aikaa ja olin siinä hetkessä jopa onnellinen eksymisestä. Pian ohi käveli vanha rouva jolta sain kysytyksi oikeaa suuntaa. Jouduin kävelemään hyvän tovin mutkikasta tietä, mutta pian vastassa oli kyltti ja pieni Storringtonin kylä.













maanantai 22. elokuuta 2016

Midhurst ja linnan rauniot 22.8.2016

Voiko jännitystä elämään saada liikaa? Toivoin jännittävää ja spontaania päivää, mutta bussimatkalla kotiin tajusin kohdanneeni hiukan liian monta läheltä piti-tilannetta yhdelle päivälle. Kroppani oli täyttänyt adrenaliinista siihen pisteeseen, että olin tärissyt ja tämän jälkeen kerta toisensa jälkeen huokaissut helpotuksesta, onneksi. Nyt jälkeenpäin kyllä naurattaa päivän koettelemukset, mutta mikään reissu tähän asti ei ole tuntunut yhtä suurelta seikkailulta kuin päiväni Midhurstissa.

Suunnittelin jo ennen au pairiksi lähtöä muutamia paikkoja joissa haluan käydä matkani aikana. Midhurst oli niistä yksi, lähinnä siellä komeilevien vuonna 1793 palaneiden linnanraunioiden takia. Täältä on suora bussiyhteys Midhurstiin, joten hyppäsin pois bussista aivan raunioille johtavan polun edessä. 


















Näkymä oli melko vaikuttava, vaikka aivan polun vieressä (ja välillä polulla) kuljeskelevat lehmät hieman epäilyttivätkin. Ajattelin ensin tulleeni väärää kautta, mutta kaikki muutkin käyttivät kyseistä polkua. Otin kuitenkin nopeasti haluamani kuvat ja hakeuduin portin toiselle puolelle varmuuden vuoksi. Linnaa ympäröi aita, jonka sisäpuolelle pääsee vain lauantaisin ja sunnuntaisin. Itse olin kuvitellut, että maanantaina jos menen niin sinne ainakin pääsee. No, ihan mukava siinä ulkopuolellakin oli raunioita ihastella ja valokuvata.

 Aikani linnaa kierreltyä päätin mennä ottamaan aidan toisella puolella olevasta joesta kuvia. Hämmästyksekseni lehmät olivat menneet kahlailemaan veteen ja ihmiset kävelivät aivan niiden vierestä ja uittivat koiriaan samassa paikassa. Ajattelin lehmien olevan siis hyvin tottuneita ihmisiin. Hölmö minä päätin sitten kyykistyä ottamaan kuvia ja johan eräs laikukas yksilö innostui ja alkoi tulemaan minua kohti. Nousin ylös ja lähdin hiljaa perääntymään, mutta lehmä laittoikin juoksuksi! Juoksin tuli hännän alla portille ja äkkiä sen toiselle puolelle. Lehmä jäi katselemaan minua hämmentyneenä, mutta minä sain hetken keräillä itseäni tärinästä ja pelosta. Portista kulki isä lapsineen ja menin heidän perässään, jotta en joutuisi yksin menemään yli-innokkaan lehmän ohi. Päätin lähteä kiertelemään kylää, jossa olisin varmasti turvassa hulluilta elukoilta!

Jännityksen hetket jatkuivat myöhemmin samana päivänä suunnatessani toiseen kohteeseen, mutta siitä lisää ensi postauksessa. Nyt kasa kuvia Midhurstista!



tiistai 16. elokuuta 2016

Worthing & Ferring


Worthing on Findonia lähin isompi kaupunki. Se on meren rannalla ja vain 10 minuuttia autolla tai bussilla Findonista. Itselläni sattuu asumaan sukulaisia kyseisellä paikkakunnalla, joten siellä tulee vietettyä monet viikonloput ja kaupungista on tullut jo melko tuttu. Sieltä saa kaiken tarvitsemansa ja voi pulahtaa mereen uimaankin jos on kylliksi rohkea. Tykkään kovasti Worthingistä ja se on hieman kuin pienempi Brighton. Elävä pieni kaupunki, josta löytyy myös oma pier (sellainen pitkä laituri, jossa on kaikkia pelihalleja ja ruokapaikkoja.)
Ferring taas on toinen pieni kylä meren rannalla. Siellä tuli käytyä kerran lasten kanssa uimarannalla ja nappasin pari kivaa kuvaa reissulla. Ferring oli myös ensimmäinen paikka, josta löytyi suloisia ja värikkäitä biitsikoppeja! Nää on kyllä niin suloisia ja valokuvauksellisia pieniä mökkejä, että teki ihan mieli odottaa iltaan asti, että niitä käyttävät ihmiset poistuisivat kuvista.









tiistai 9. elokuuta 2016

Au pairin arkea ja fiiliksiä

Jos viikot tuntuivat ennen menevän nopeasti, niin au pairina ne menevät kyllä vielä nopeammin! Ei ehdi silmiään räpäyttää, kun on jo työviikko takana ja aika pienille seikkailuille ympäri Brittikaupunkien. Ensimmäinen viikko au pairina oli koti-ikävän kannalta kyllä pahin ja sen jälkeen alkoi helpottaa. Arki alkoi rullaamaan ja lapset alkoivat tulla pikkuhiljaa tutummiksi hyvine ja huonoine puolineen. Tunnen oloni täällä todella kotoisaksi ja tiedän, että työtäni arvostetaan, Vielä opin jatkuvasti lisää ja pieniä uusia juttuja tulee hoksattua lähes joka päivä. Lasten kanssa oppii milloin mielialan vaihtuminen on lähellä ja milloin pitäisi alkaa rauhoitella, ettei kiukku muutu raivopuuskaksi. Findon on alkanut vihdoin tuntua toiselta kodilta ja löysin vasta hetki sitten ihan uuden kadunkin, josta löysin aivan ihanan pienen leipomon!

Olen saanut tämän perheen kanssa tehdä jo kaikenlaista, mitä en normaalisti pystyisi tekemään. Pääsin esimerkiksi hevosmessu-tyylisessä tapahtumassa VIP-alueelle, joka oli todella siistiä! Siellä ratsasti myös olympiamitalisti, jonka olen tämän perheen tallialueella päässyt kasvotusten tapaamaan. Kaikki tällainen on vaan niin siistiä tällaiselle heppatytölle. Pian meidän on tarkoitus mennä myös retkeilemään New forestiin ja ottaa hevoset ja ponit sinne mukaan, kuinka jännittävää!

Myös muutamia ärsyttäviä juttuja on toki tullut vastaan. Muunmuassa julkisen liikenteen hintavuus on jotain äärimmäisen ärsyttävää ja junia perutaan milloin missäkin. Täällä tulee myös pimeää paljon nopeammin kuin Suomessa, joka välillä ärsyttää tällaista seikkailijaa. Ja viimeisimpänä ovatkin sitten kolikot. Pikkukolikoita on kerääntynyt jo aivan kamala kasa, koska täällähän ei pyöristellä hintoja. Jos paita maksaa 9.99£ niin silloin tosiaan saat sen yhden pennin takaisin ja pian sulla on huima kasa ärsyttäviä pikkurahoja joilla et kehtaa maksaa mitään kaupassa. Onneksi Briteissä on lähestulkoon joka kaupassa maksutapana itsepalveluautomaatti, joten siellä kehtaa ehkä pikkurahoja syöttää koneeseen.

Muuten olen tykännyt kovasti asustella täällä ja jatkuvasti löydän uusia kohteita johon haluan suunnata vapaapäivinä. Tulevana viikonloppuna aijon luultavasti ottaa vaan ihan rennosti siskoni luona ja säästellä rahojani isompaa reissua varten, jonka teen toivon mukaan synttäriviikonloppunani! Siihen asti mulla on kuitenkin vielä kaksi kohdetta tässä lähellä joihin on palava hinku päästä käymään...





keskiviikko 3. elokuuta 2016

Arundel 31.7.2016

Opin läksyni. Jos sääsovellus sanoo, että päivällä paistaa aurinko niin silloin mitä todennäköisimmin sataa. Tästä lähtien otan sateenvarjon mukaan sanoi säämies mitä hyvänsä. Mukava päivä mulla kuitenkin oli kaikin puolin pienessä Arundel-nimisessä kylässä. Tämä 1800-luvun kylä on täynnä historiaa ja kauniita rakennuksia yksi toisensa jälkeen. Keskellä kylää kiertävät myös suuren linnan muurit, mutta niiden sisälle olisi päässyt vain huimalla 25£... jäi kyllä linna sisäpuolelta näkemättä. Arundelilla oli kuitenkin paljon muutakin tarjottavaa ja pelkkä katuja pitkin käveleminen sai pienen satumaisen tunteen aikaan. Rakastan vanhoja rakennuksia ja suloisia pieniä vinoja taloja, joten ei ollut lainkaan ihme että Arundel nousi nopeasti yhdeksi suosikkipaikoistani tähän astisista reissuista!

Vietin Arundelissa yhden kokonaisen päivän, joka riitti hyvin pienen kylän tutkimiseen. Jos linnaan todella olisin halunnut mennä, olisi siellä yksistään vierähtänyt koko päivä. Olen kuullut, että muurien sisäpuolelta löytyy todella kauniita puutarhoja ja linna on valtavan suuri loputtomine käytävineen. Olisin ollut hyvin haltioissani moisista kuvausmahdollisuuksista, mutta olen nytkin tyytyväinen valokuvasaldooni.