torstai 28. syyskuuta 2017

When Finns invaded Grindelwald / 24.9.17

Mä en tiedä koska olisin viimeks nauttinut ja nauranut yhtä paljon kuin viime sunnuntaina Grindelwaldissa. Lähdettiin pienen suomalaisporukan kanssa First-vuorelle ja käveltiin sieltä myös Bachalpsee-järvelle. Maisemat olivat kertakaikkiaan mahtavat, seura aivan älyttömän hyvää ja sää suosi meitä koko päivän ajan. Taisin olla jatkuvasti hymy huulilla, enkä ihmettele vaikka muut olisivat kyllästyneet mun jatkuvaan ihailuun kaikkea kohtaan! Juotiin suoraan joesta, pidettiin piknik vuorijärven rannalla ja käveltiin yhteensä 15km, ehkä enemmänkin. Koko matkan ajan sai ihastella upeita alppimaisemia, eikä niihin kyllästynyt millään. Aika kului ihan hurjan nopeasti, mutta onneksi ehdimme tehdä kaiken mitä halusimmekin!

Lähtiessämme pois vuorelta kävimme First Gliderissa. Tämä oli siis kotkan näköinen hökötys, jossa maattiin kasvot kohti maata ja se vei ylös vuorelle, jossa sitten päästi hurjaa vauhtia menemään takaisin alaspäin! Kyyneleet valuivat poskia pitkin, kun lensimme korkeuksissa. Oli kyllä hurja kokemus ja oli niin ihanaa jakaa se muiden au pair-tyttöjen kanssa. Tällaisen päivän jälkeen maistui kyllä ravintolan ruokakin melko hyvältä... Ja voin sanoa, että tällaisen adrenaliinitäyteisen viikonlopun jälkeen olin kotimatkalla melko poikki!

---------------------------------------------------------

I can't recall when I've last had as much fun as I did at Grindelwald last sunday. Me and a group of other Finnish au pairs went hiking up First mountain and also walked to the Bachalpsee lake up there. The views were breathtaking, the company was brilliant and the weather spot on! I think I had a smile on my face the whole time we were up there, and I wouldn't be surprised if the other girls got sick of me admiring every little thing I saw. We drank from a river, had a picnic by a mountain lake and walked 15km that day, maybe even more to be honest. The whole time enjoying the views over the snowy alps, I don't think I could ever get sick of the sight of them! Time flew by but I'm glad we had time to do everything we wanted to. 

On our way down the mountain we did the First Glider. It's an eagle looking machine thingy that you lay on face towards the ground. It then pulls you up the mountain and at the top lets you go! You fly down the mountain at a fast speed, feeling like you're flying! I'm so glad I got to share that experience with these amazing girls, we had so much fun! After a day like this we were fairly starving when we finally found a restaurant. And after all the adrenaline I had felt during that weekend I was pretty exhausted by the time I was on the train on my way home!






maanantai 25. syyskuuta 2017

3, 2, 1..... BUNGEE!!! / 23.9.17

Kyllä, mä tein sen. Sain heivattua vihdoinkin ämpärilistalta benji-hypyn! Mutta nyt taisin lisätä sen uudelleen listalle, koska haluan kokea sen tunteen niin monesti uudelleen!

Hyppäsin benjihyppyni Interlakenissa Stockhorn vuorella. Matkan järjesti Alpin raft enkä voi muuta kuin suositella tätä järjestöä. Kaikki työntekijät olivat todella rentoja ja hauskoja, mutta äärimmäisen tarkkoja turvallisuuden suhteen. Meitä hyppääjiä oli 16 ja mahduimme kaikki gondolihissiin, joka kuljetti meidät ylös kahden vuoren väliin. Alla oli pieni järvi ja sitä kohti sitten hypättiin! Korkeus tässä hypyssä oli 135m, mutta vapaapudotusta oli paljon enemmän kuin monessa korkeammassakin kohteessa. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun hyppäät narun varassa kohti maata. En ole koskaan kokenut mitään sen kaltaista, en edes hurjimmissa vuoristoradoissa! Ainut huono puoli koko hommassa on se, että se menee aivan liian nopeasti ohi ja sen haluaa heti tehdä uudelleen. Itse pelkäsin ennen hyppyä, että nykäisy sattuisi nilkkoihin. Ei sattunut ollenkaan, joten sitä on turha pelätä! Olen jo nyt katsellut, josko hyppäisin vielä kerran ensi kuussa ennen kuin benji hypyt suljetaan ensi kesään asti....

---------------------------------------------------------------

Yes, I did it. I got to tick off bungee jumping from my bucket list! But I think I might've added it back on, as I want to feel that rush so many times again! 

I jumped my bungee jump at Interlaken in the Stockhorn mountains. The trip was put together by Alpin raft and I can't recommend this organization enough! All the employees are funny and chilled, but at the same time make our safety their main priority. There were sixteen of us jumping that day and we all fit into one gondola. It took us up into the mountains and stopped in between two of them. Underneath us was a blue mountain lake and towards that we were to jump! The jump was 135m high but the freefall was actually a lot longer than in many places that are higher. 
I can't really even explain the feeling you get when you leap off that gondola. I've never felt anything like that in my entire life, not even on the scariest roller coasters! The only downside to the whole thing is that it's all over in a flash. And then you want to do it again. I had only one worry before the jump and that was if it would hurt my ankles. I assure you, it didn't! Everyone should do this at least once in their lifetime, although I'm ready to do it several more.

Kaikki kuvat/all pictures (c) Alpin raft







maanantai 18. syyskuuta 2017

The mountain coaster / 16.9.17

Kandersteg oli ollut mun must visit - listalla jo pitkään. Suurin syy tähän oli siellä sijaitseva rodelbahn (kelkkarata) sekä vuorien keskeltä löytyvä järvi Oeschinensee. Kun juna jätti mut Kanderstegin pysäkille, tajusin kylän olevan uskomattoman upea ihan itsessäänkin. Kristallin kirkasta vettä johtava joki virtasi vanhan ja kauniin kylän läpi. Pikkuruinen kirkko seisoi keskellä vanhoja puumökkejä ja kaikki tämä sijaitsi aivan vuorien keskellä. Vain lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta oli gondolihissi ylös vuorille ja sinne suuntasin ensimmäisenä.

Ylös, ylös, ylös noustiin ja pian näin jo vasemmalla puolella ihmisten viilettävän rinnettä alas Rodelbahnilla. Olin niin innoissani! Olin viimeiset kaksi viikkoa tuskastellut sateiden takia, koska halusin vierailla tässä kohteessa vasta sitten, kun aurinko paistoi ja maisemista saisi kaiken irti. Nyt oli vihdoin sellainen päivä ja istahtaessani kelkan kyytiin olin maailman onnellisin seikkailija.

Rodelbahnin jälkeen kävelin noin puolisen tuntia kristallin kirkkaalle järvelle vuorien keskelle. Näky oli aivan uskomaton, kun polun päässä alkoi näkymään säkenöivän sinistä vettä. Tämä paikka oli houkutellut paljon matkailijoita luokseen, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Kiipesin rinnettä ylös, jotta näkisin järven lintuperspektiivistä. Kiivettyäni puolisen tuntia näin sadepilvien nousevan ylleni ja kipitin äkkiä takaisin rinnettä alas ravintolaan sadetta pitämään. Tämän jälkeen satoikin oikeastaan jatkuvasti. Olin flunssainen jo valmiiksi, joten olo ei ollut mitä parhain. Hyppäsin siispä junaan joka vei minut tunniksi Thun-kaupunkiin. Siellä napsin muutamia kuvia myös, jotka lisään postauksen loppuun!

-------------------------------------------

Kandersteg had been on my bucket list for a while now. The biggest reason being the rodelbahn (mountain coaster) and the mountain lake Oeschinensee. When I hopped off the train I saw that this little village was absolutely stunning just in itself. A river with crystal clear water ran beside the old wooden houses. A small church sat in the middle of the town. All around stood high majestic mountains. Only a short walk from the train station was the gondola lift up into the mountains. And that's where I headed first.

Up, up, up I went and soon enough I saw people going down the rodelbahn on the left side of me. I got so excited! For the past two weeks I had been mad at the weather for being so rainy. I wanted to visit this place on a sunny day to enjoy the views at their fullest. Now was finally that day, and when I sat on the sledge at the rodelbahn I felt like the happiest adventurer.

After the rodelbahn I hiked about 30 minutes up to the mountain lake. The water was so blue it looked out of this world. Many travelers had found their way to this spot and I'm not surprised. I climbed up the hills to get a better view of the little lake. After a while I saw dark clouds rolling in and thought it was best to descend back to the little restaurant by the lake. The rain came and didn't leave for the rest of the day. I already had a bit of a cold so this wasn't ideal. I hopped on a train and traveled to the city of Thun for an hour. I also took a few pictures there, which I'll add to the end of this post.








torstai 14. syyskuuta 2017

Beautiful Sisikon / 10.9.17

Reissu jatkui Luzernista siis Sisikoniin. Matka paatilla kesti yli kaksi tuntia, mutta jatkuvat maisemien muutokset pitivät mielen virkeänä. Olisin päässyt kohteeseen myös junalla, mutta laivamatka oli niin paljon jännittävämpi. Hetkeäkään ei aika tuntunut pitkältä ja lämmittelemään pääsi sisälle pieneen ravintolaan. Lämmitellä maltoin aina vaan hetken, kun näin upeiden maisemien lipuvan ohi ikkunoista ja minun oli pakko mennä kannelle kuvaamaan.

Kun paatti saapui Sisikonin laiturille olin hämmentynyt. Kylä oli aivan pikkuriikkinen. Ensin viihdyin rannassa hetken, vuoret toisella puolella olivat uskomattomat! Tämän jälkeen lähdin vuoritietä pitkin kiipeämään ylöspäin, etsien täydellistä maisemaspottia. Jalat huusivat hoosiannaa ja pian tulin risteykseen. Piti päättää kumpaan suuntaan lähtisin kokeilemaan onneani. Valitsin mututuntumalta oikealle vievän tien. Vesiputouksen ja metsätien jälkeen löysin itseni juuri sieltä mistä halusin. Korkealta vuorella ja alla näkyi pieni Sisikonin kylä, järvi ja vuoret. Kuin maalauksesta. Olin mykistynyt tästä upeasta paikasta ja kamerani räpsi jatkuvasti kuvia. Sitten laitoin kameran hetkeksi pois ja imin itseeni kaiken mitä näin. En halunnut unohtaa tätä tunnetta. Intuitio oli tuonut minut tähän paikkaan, jossa seisoin vain minä suurten vuorien edessä. Tunsin olevani oikea seikkailija. Valitettavasti seikkailijatkin joutuvat palaamaan joskus kotiin ja hölkkäsin puolet mäestä alas ehtiäkseni junaan. Ehdin kuin ehdinkin, vaikka matkalla pysähdyin ties kuinka monta kertaa ottamaan lisää kuvia! Eikä muuten satanut tipan tippaa koko matkan aikana. Kannatti lähteä.

-------------------------------------------------

My adventure continued from Lucerne towards Sisikon. The journey took over two hours by boat but the constant changes in scenery kept me occupied. I could have reached my destination by train, but this was far more exciting! Not once did I feel bored, and if you got cold you could go and warm up inside. I could only sit inside for a minute before seeing beautiful mountains passing by, and having to hop out onto the deck for pictures.

When the boat arrived at Sisikon I was confused. The village was absolutely tiny. First I enjoyed the views by the lake, the mountains on the other side were stunning! After this I ventured up the mountain road looking for the perfect view over the village. My legs were killing me when I got to a crossroads. I had to decide which way to go and try my luck. I followed my instinct and chose to go right. Soon after a waterfall and forest path I found myself exactly where I wanted, high up in the mountain with a view over Sisikon, lake Lucerne and the mountains. It was like from a painting. I found myself taking hundreds of pictures until I put my camera down for a moment. I wanted to breathe it all in and remember this feeling forever. My intuition had brought me to this spot, where I stood alone in front of one of the most spectacular views I have ever seen. I felt like a real adventurer. Unfortunately even adventurers have to return home at some point, and so I jogged down the hill to catch my train. Miraculously actually catching it as I stopped many times for more photos on the way. And by the way, there was not a drop of rain during the whole day. I'd say it was a day well spent.