tiistai 9. elokuuta 2016

Au pairin arkea ja fiiliksiä

Jos viikot tuntuivat ennen menevän nopeasti, niin au pairina ne menevät kyllä vielä nopeammin! Ei ehdi silmiään räpäyttää, kun on jo työviikko takana ja aika pienille seikkailuille ympäri Brittikaupunkien. Ensimmäinen viikko au pairina oli koti-ikävän kannalta kyllä pahin ja sen jälkeen alkoi helpottaa. Arki alkoi rullaamaan ja lapset alkoivat tulla pikkuhiljaa tutummiksi hyvine ja huonoine puolineen. Tunnen oloni täällä todella kotoisaksi ja tiedän, että työtäni arvostetaan, Vielä opin jatkuvasti lisää ja pieniä uusia juttuja tulee hoksattua lähes joka päivä. Lasten kanssa oppii milloin mielialan vaihtuminen on lähellä ja milloin pitäisi alkaa rauhoitella, ettei kiukku muutu raivopuuskaksi. Findon on alkanut vihdoin tuntua toiselta kodilta ja löysin vasta hetki sitten ihan uuden kadunkin, josta löysin aivan ihanan pienen leipomon!

Olen saanut tämän perheen kanssa tehdä jo kaikenlaista, mitä en normaalisti pystyisi tekemään. Pääsin esimerkiksi hevosmessu-tyylisessä tapahtumassa VIP-alueelle, joka oli todella siistiä! Siellä ratsasti myös olympiamitalisti, jonka olen tämän perheen tallialueella päässyt kasvotusten tapaamaan. Kaikki tällainen on vaan niin siistiä tällaiselle heppatytölle. Pian meidän on tarkoitus mennä myös retkeilemään New forestiin ja ottaa hevoset ja ponit sinne mukaan, kuinka jännittävää!

Myös muutamia ärsyttäviä juttuja on toki tullut vastaan. Muunmuassa julkisen liikenteen hintavuus on jotain äärimmäisen ärsyttävää ja junia perutaan milloin missäkin. Täällä tulee myös pimeää paljon nopeammin kuin Suomessa, joka välillä ärsyttää tällaista seikkailijaa. Ja viimeisimpänä ovatkin sitten kolikot. Pikkukolikoita on kerääntynyt jo aivan kamala kasa, koska täällähän ei pyöristellä hintoja. Jos paita maksaa 9.99£ niin silloin tosiaan saat sen yhden pennin takaisin ja pian sulla on huima kasa ärsyttäviä pikkurahoja joilla et kehtaa maksaa mitään kaupassa. Onneksi Briteissä on lähestulkoon joka kaupassa maksutapana itsepalveluautomaatti, joten siellä kehtaa ehkä pikkurahoja syöttää koneeseen.

Muuten olen tykännyt kovasti asustella täällä ja jatkuvasti löydän uusia kohteita johon haluan suunnata vapaapäivinä. Tulevana viikonloppuna aijon luultavasti ottaa vaan ihan rennosti siskoni luona ja säästellä rahojani isompaa reissua varten, jonka teen toivon mukaan synttäriviikonloppunani! Siihen asti mulla on kuitenkin vielä kaksi kohdetta tässä lähellä joihin on palava hinku päästä käymään...





2 kommenttia:

  1. Onpa kaunista! Ja hei, ainakin muistaa taas arvostaa Suomen julkista liikennettä vähän enemmän, kun saa noita kokemuksia muualta...;) (t. eräs, joka on viisi kuukautta hämmästellyt julkista liikennettä ja sen puutetta sekä Aasian että Amerikan mantereella)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jep todellakin! Kävin tsekkaamassa blogisi ja ihastuin täysin, ihania kuvia :)

      Poista