torstai 6. lokakuuta 2016

Tavallinen keskiviikko au pairina.

Blogini tähän astisista postauksista saa ehkä vähän sellaisen kuvan, että mun au pair työ on pelkkää seikkailemista ja upeissa kohteissa vierailemista viikko toisensa jälkeen. Todellisuudessa au pairin arki on kaukana sellaisesta glamour-elämästä mitä monesti saattaa blogeja lukiessaan kuvitella. Tosiasiassa monet viikonloput en jaksa lähteä mihinkään ja chillaan vaan siskollani... Ajattelin siis kirjoitella "my day" tyyppisesti eilisestä työpäivästä. Kuvia olen ottanut kameralla ja puhelimella, joten laatu vaihtelee suuresti. Koittakaa kestää! Lapsien nimiä en halua julkaista, joten käytän vain heidän etunimiensä ensimmäisiä kirjaimia. Poika, 5v, G ja tyttö, 7v, A.


Klo 07:30
Työpäiväni alkaa. Kävelen kaksi minuuttia host-perheeni talolle ja heti oven avattuani on vastassa uninen G, joka hymyilee ja tulee halaamaan minua. "Yay, you are back! I missed you so much" hän sanoo suloisesti ja haluaa heti näyttää viikonloppuna saamiaan leluja. Samaan aikaan, kun herra näyttää minulle jokaista lelua erikseen ja haluaa minun kiinnittävän ainoastaan häneen huomiota, on minun valmistettava molemmille lapsille aamupalaa. A valitsee heti Cocopops-murot, G miettii ikuisuuden mitä haluaisi aamupalaksi. Lopulta päädytään puuroon, joka yllättää minut. Yleensä lapset haluavat vain sokerisimpia muroja. Noh eihän sitä puuroa sitten paljoa syödäkkään ja pian todetaan, ettei ole ollenkaan nälkä enää. Koitan saada pojan suostumaan edes paahtoleipää syömään, mutta turhaan. Hän juoskee jo puolinakuna olohuonetta ympäri ja hakkaa siskoaan tyynyillä.
    Lapset pukeutuvat kouluasuihin ja alan letittämään A:n hiuksia. Hän halusi ehdottomasti itse harjata hiuksensa ja nyt valittaa, kun revin hiuksia. Yritän siis olla nopea ja saan semisiistin letin tehtyä ennen kuin lasten on alettava laittamaan kenkiä jalkaan. G tokaisee, että hänellä on kamala nälkä. Arvasin, että tässä käy näin. Kysyn pojalta mitä hän sitten oikein haluaisi syödä. Ei hän osaa päättää. Mikään ei kelpaa, koska hän haluaa vain karkkia tai keksin. Nostan hänet ylös ja vien autoon, tähän ei ole nyt aikaa. Onneksi host-äiti tuo paahtoleivät kummallekin lapselle autoon ja huutaminen loppuu. Host-äiti lähtee viemään lapsia kouluun ja palaan itse takaisin sisälle.



Klo: 8:30
Aloitan kotitöiden tekemisen. Ensin menen yläkertaan siivoamaan lasten huonetta. Petaan sängyt ja kiroan heidän miljoonia pehmolelujaan, jotka on joka aamu aseteltava nätisti sängylle. En rehellisesti sanottuna ole koskaan nähnyt kellään niin isoa kasaa pehmoleluja, aivan järjetöntä. Keräilen lattialta kirjoja ja asettelen hyllyyn nätisti. Tämän jälkeen pyyhin pölyt ja imuroin huoneen. Siirryn sitten siivoamaan alakerran olohuonetta lapsien sotkuilta. Leluja on aivan kaikkialla ja vähän veikkaan, ettei huonetta ole siivottu vapaapäivieni aikana. Legopaloja löytyy kaikkialta ja ne maastoutuvat täydellisesti mattoon. Astun jatkuvasti pienien palojen päälle. Alkaa ärsyttämään. Haen imurin ja rupean imuroimaan alakertaa huone kerrallaan. Ainakin kolme legopalaa katoaa imurin syövereihin enkä tunne yhtään sääliä. Imuroinnin jälkeen tiskailen vielä vähän astioita ja olen sitten valmis,


Klo 10:30
Host-isä kysyy, josko voisin lähteä kuvailemaan kilpahevosien treenejä. Suostun tottakai ja aikaa vierähtää useampi tovi kuvaillessa upeita laukkahevosia niiden juostessa ja hypätessä esteitä. Lenkkarit kastuvat ihan litimäriksi, kun loikin kostealla nurmikolla edestakaisin hyviä kuvakulmia etsien. Ärsyttää, kun kamera ei tarkenna kunnolla joka kerta. Kai mä sain pari ihan hyvääkin otosta.
       Kaksi tuntia myöhemmin lähden naapuritallille hakemaan itselleni hevosta ja lähden ratsastamaan. Paras osuus talleilla asumisessa! Ratsuna toimii ihastuttava kimo Cob-ruuna Buzz, joka on hyvin suuri ja laiska otus. En ole ratsastanut säännöllisesti pariin vuoteen, joten lihakset väsyvät nopeasti työskennellessäni kentällä Buzzin kanssa. Lähes tunnin jaksan ratsastella ja lopuksi otan vielä peilin kautta söpön yhteiskuvan. Lähtiäslahjaksi Buzz astuu vielä varpailleni kaikella painollaan. Hetken tuntuu, että jokin meni rikki...onneksi ei!




Klo: 14:00
Olen aivan poikki. Haluaisin ottaa pienet päikkärit, mutta on liian nälkä. En jaksa tehdä ruokaa, joten riisikakut ja salsadippi saa riittää (herkullinen makuyhdistelmä, kokeilkaa!) Telkkarista tulee Come dine with me ja on kiva kerrankin katsoa ruokaohjelmaa, kun on itselläkin ruokaa naaman edessä. Hetken otan vaan ihan rennosti ja nautin omasta ajastani, melkein nukahdan. Lähden sitten talleille siivoamaan ponien tarhoja. Hommassa menee puolisen tuntia ja lähtiessäni huomaan kauempana taivaalla tummat sadepilvet. Otan pari panoramakuvaa ja pian tulee jo kiire sadetta karkuun!



Klo: 15.30
Lähden host-äidin kanssa viemään lapsia ratsastamaan. Taivas on jälleen kirkkaan sininen, tyypillistä Brittisäätä. Mennään maastossa pikkulenkki ja mun housuihin tarttuu takiaisia ja käsivarsia pistelevät nokkoset. Lapsilla ei ole hanskoja ja kylmä tuuli saa sormet palelemaan. Molemmat haluavat vaan kotiin ja vinkuminen alkaa. Kotona host-äiti lähtee takaisin talleille ja itse alan maalaamaan lasten kanssa. Vähän aikaa maalaillaan kivoja eläinmaalauksia ja sitten alan valmistamaan ruokaa. Kalapuikkoja ja perunamuussia, yksi ihan perusateriousta tässä perheessä jos valmisaterioita ei lasketa mukaan. Lapset tulevat kiltisti ruokapöytään, mutta G valittaa heti kun huomaa parsakaalia lautasella. No hyi! Vähän joudun kiristämään, ettei jälkiruokaa heru jos ruokaa ei syödä loppuun. Pian on kaksi tyhjää lautasta ja iloiset lapset jäätelöt kädessä katsomassa Pokemonia. 



Klo: 18.00
Tiskaan astioita lasten katsoessa hetken telkkaria ja kun olen valmis sammutan sen. Yritän ehdottaa kaikkea, mitä voitaisiin pelata tai leikkiä. Mikään ei kelpaa, tai ainakaan molemmille. A haluaa värittää ja G rakentaa legoja. Yritän sitten tehdä molempia samaan aikaan. Eteeni pistetään tietenkin kaikkein vaikein legohäkkyrä rikkinäisen ohjeen kera. Pian on kuitenkin Star Wars-legokanuuna valmis ja kiitokseksi mua ammuskellaan sillä pitkin iltaa. G ei anna siskonsa kokeilla kanuunaa. Siitä vasta syntyykin tappelu. Molempia itkettää, kaikki on toisen syytä ja elämä on kamalaa. Molemmat yrittävät päästä toistensa kimppuun ja tyynyjä heitellään muakin päin, koska olen niin epäreilu...
    Kun lapset ovat rauhoittuneet patistan kummankin kylpyyn. Kastun taas läpimäräksi, kun yritän pestä lasten hiuksia ja toinen aina roiskii mua siinä samalla. Yritän saada lapset nopeasti ulos ammeesta ja puettua yökkäreihin. Sitten yläkertaan pesemään hampaita ja lukemaan satuja. Yritän opettaa G:tä lukemaan ja me luetaan yhdessä joka ilta helppolukuisia Star Wars-kirjoja. Poju yrittää kuitenkin aina arvailla sanoja ja päätellä kuvien perusteella, mitä sivulla mahtaisi lukea. Hienosti hän osaa jo kirjaimia, mutta niistä on vielä vaikeaa muodostaa sanoja. Ei siinä, en mä tosiaankaan osannut viisi vuotiaana lukea, eikä onneksi tarvinutkaan. Ulkona on kaunis auringonlasku ja katsellaan sitä hetki ikkunasta lasten kanssa, molemmat nojaavat muhun halaten. Rakastan näitä hetkiä.



Klo: 19:30
Olen valmis! Lähden kämpälle tekemään itselleni ruokaa. Wokkikasvikset ja quorn kana tärähtävät pannulle ja kymmenen minuuttia myöhemmin pääsen nauttimaan ihanasta herkkuateriasta. Syötyäni laitan itselleni kylvyn valmiiksi. Blueberry bathbomb värjää veden kirkkaan siniseksi ja pulahdan kuumaan veteen rentoutumaan. On se ihanaa, kun täällä Briteissä kaikissa asunnoissa on kylpy!
    Kylvyn jälkeen yritän pysytellä hereillä ja katsoa jännää thrilleriä, joka tulee telkkarista. Olen kuitenkin aivan loppu ja mun on pakko mennä nukkumaan. Ulkona on upean kirkas tähtitaivas ja kaunis kuunsirppi. Usein pilvettöminä iltoina katson hetken taivasta ja mietin kotia ennen nukkumaan menoa. Ei mulla tuu koti-ikävää, mutta on kiva hetken miettiä perheenjäseniä ja myös sitä kuinka onnekas olen, kun saan asua tällaisessa paikassa ja kokea kaikkea mitä koen. Nukahdan parin minuutin sisällä...tai ainakin tuntuu siltä. 

6 kommenttia:

  1. Hei olipa tosiaan kiva törmätä siun blogiin! Nyt vasta tajusin, että hetken viestittelin tämänkin perheen kanssa heidän viimeksi etsiessä aupairia, mutta päätin sitten kuitenkin jäädä nykyiseen perheeseen. :) Ootko viihtyny?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii vähänkö hauska sattuma! Oon viihtynyt tosi hyvin enkä vois toivoa parempaa perhettä mulle! Ootin niin kauan et löytäisin sopivan perheen ja tää oli kyl heti semmonen et tuntu oikeelta :)

      Poista
  2. Tosi kiva tällanen myday tyyppinen! Olis kyl niin siistiä päästä itekkin au pairiks mutta ei taida meikäläisen kohdalle trippi osua D::

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Mikset vois lähteä??

      Poista
  3. Joo, ne vaikuttikin tosi mukavilta. Ehkäpä haen sinne tosissani sit siun jälkeen, hah! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä perhettä suosittelisin kyllä kaikille <3 Mut jos ei viihdy -keskellä ei mitään-, ärsyttävien bussiyhteyksien päässä isommista paikoista niin sit ei kyllä olis täydellinen paikka :D

      Poista