Saxer Lucke / 10.10.17

En ole koskaan ennen vaeltanut. En ikinä. Enkä olisi varmaan koskaan osannut lähteä vaeltamaan, jollei netissä olisi tullut vastaan kuvaa uskomattoman upeasta vuoresta. Päätin sitten tottakai, että sitä oli päästävä näkemään omin silmin. Ja niin viime lauantaina kera kahden ihanan suomalaisen au pairin me suunnattiin kohti Saxer Lucke-vuorta!

Kyseinen reitti ei sitten tietenkään ollut helpoimmasta päästä ja käveltyä tuli aivan jäätävästi. Kaiken kaikkiaan kuusi tuntia ja 20km tuli patikoitua, ja viimeinen tunti tuosta yritimme kiirehtiä ehtiäksemme viimeiseen gondolihissiin. Voin rehellisesti sanoa, ettei kroppani ole koskaan ollut niin kovilla. Olin lähellä oksentamista, pyörtymistä ja itkemistä, kun vihdoin pääsimme takaisin näköalapaikalle ja pääsin istumaan hissiin. Kaikki tämä kipu oli kuitenkin 100% sen arvoista, kun muistelen takaisinpäin kaikkia uskomattomia maisemia mitä pääsimme näkemään. Retkeämme edeltävänä yönä vuorilla oli satanut lunta ja kaunis koskematon lumipeite koristeli rinteitä kävellessämme hiki hatussa kivisiä polkuja pitkin. Matkalla näimme myös kaksi pientä järveä vuorien keskellä ja tietenkin koko vaelluksen päänähtävyyden, itse Saxer Lucken! Komea ja valtava vuori terävine huippuineen. Eikä muuten ollut turistien valloittama nähtävyys, onneksi!

---------------------------------

I've never hiked before. And I probably wouldn't have if it hadn't been for me finding a picture of an amazing mountain on the internet. So amazing that I, of course, had to get to see it with my own eyes. So last Saturday me and two other amazing Finnish au pairs decided to embark on this crazy journey to find the Saxer Lucke.

Our hike was definitely not the easiest of sorts and we ended up walking so much more than I had first thought we would. All in all six hours and 20km we spent wandering the mountains. The last hour rushing to make it back to the last gondola. I can honestly say, I have NEVER pushed myself or my body so far. I was close to being sick, fainting and crying when we finally found ourselves back at the gondola station and I got to sit down. All this pain was 100% worth it though when I remember back to all the spectacular views we got to see. The night before our hike it had snowed in the mountains, turning everywhere into a stunning winter wonderland. On our hike we enjoyed the views of snowy hills, but also two mountain lakes and of course the main attraction itself; Saxer Lucke. A massive, incredible mountain... and not bombarded by any other tourists, thank goodness!

CANYONING / 1.10.17

Benji-hyppy ei riittänyt, jäin kaipaamaan lisää adrenaliinia ja seikkailua. Niinpä sitten viikko hypyn jälkeen löysin itseni vesiputouksien ympäröimänä keskeltä kanjonia. Hypin kiviltä, liuin pitkin kiviseinämiä, ryömin ahtaissa luolissa ja kelluin virran mukana. Tunsin olevani niin elossa!

Canyoning on yksi Alpin Raftin monista aktiviteeteista. On mahdollista valita kolmesta eri kanjonista, kolme eri vaikeustasoa. Lähdin ystävän kanssa kokeilemaan keskimmäistä reittiä, Grimsel kanjonia. Ryhmässämme oli vain neljä meitä asiakkaita, kaksi ohjaajaa sekä yksi valokuvaaja. Olimme siis tiivis porukka ja meillä oli ihan älyttömän hauska reissu! En voi tarpeeksi ylistää yrityksen työntekijöitä, kaikki ovat niin mukavia ja asiakaspalvelu pelaa kyllä todella hyvin. Itselläni oli Gopro mukana, mutta unohdin kokonaan tuoda kypäräkiinnikkeen. Eipä siinä, yksi ohjaajista otti mun gopron selfietikkuineen ja kuvasi meitä koko reissun ajan. Sain niin uskomattoman kivoja muistoja taltioitua heidän ansiostaan! Valokuvaaja kulki meidän edellä koko ajan ja napsi kuvia juuri oikeilla hetkillä. Ilmeeni on kaikissa jokseenkin kauhistunut, mutta mitä muuta voi odottaa, kun sut laitetaan liukumaan monta metriä korkeaa kiviseinämää pitkin veteen! Vesi oli kylmää vain naamaan ja käsiin, muuten märkäpuku piti todella lämpimänä. Ja supersexy kypärämyssy piti päänkin kylmältä turvassa. Kaiken kaikkiaan rakastin jälleen päivääni Alpin raftin kanssa. Enkä osaa yhtään sanoa suosittelisinko mielummin benjihyppyä vaiko canyoningia, molemmat ovat kokemisen arvoisia!

---------------------------------------------------------------

Bungee jumping didn't satisfy me, I wanted more adrenaline and adventures! So a week after my jump I found myself surrounded by waterfalls in the middle of a canyon. I was jumping off rocks, sliding down cliffs, crawling through caves and floating along the river. I felt so alive!

Canyoning is one of Alpin Rafts many activities. It's possible to choose from three different canyons, each have a different level of difficulty. Me and my friend decided to choose the middle canyon called Grimsel. There were only four of us in our group, plus two guides and a photographer. We had such a great time together! I can't praise the staff at Alpin raft enough, they are all amazing people and their customer service skills are on point! I happened to have my Gopro with me, but I totally forgot to bring my helmet attachment. No worries, one of the guides took my Gopro with the selfie stick and filmed the whole day! I god amazing memories captured into videos thanks to these guys. Also the photographer got the most amazing shots at all the right moments. My expressions in all the pictures aren't the prettiest, but what can you expect when I'm sliding down the edge of a cliff! The water only felt cold on your face and hands, the wet suit kept everything else warm! All in all, once again, I loved my day with Alpin raft. I can't even say if I'd recommend bungee jumping or canyoning more, both are worth the experience!!

Valley of the 72 waterfalls, Lauterbrunnen / 30.9.17

Voi Lauterbrunnen, mistä edes aloittaisin? Ehkäpä siitä, etten ollut varma selviäisinkö perille asti oksentamatta junaan. Tai siitä, että lähdin kiipeämään portaita päästäkseni vesiputouksen taakse, vaikka kuume tuntui kytevän pääkopassa. Vaikka kroppa ei todellakaan ollut tällä reissulla 100% messissä mukana, nousi Lauterbrunnen kenties suosikkikohteekseni Sveitsissä. Tosin tuntuu vähän siltä, että sanon joka paikasta noin...

Lauterbrunnen on hyvin pieni kylä, joka sijaitsee suuressa laaksossa kymmenien vesiputousten ympäröimänä. Ihmiset tulevat tänne katsomaan millaista Sveitsin luonto voi parhaimmillaan olla. Ja jos tänne suuntaa syksyllä, on luonnolla todellakin paljon tarjottavaa. Ruska-aika on täällä nyt parhaimmillaan ja meidän kohdallemme sattui aurinkoinen päivä, joka vain ehosti lehtien kirkkaita värejä. En saanut silmiäni irti puista, enkä vesiputouksista. Niitä riittää Lauterbrunnenissa silmien kantamattomiin asti. Lehmät vaeltelivat ympäriinsä kellot kaulalla kilisten. Jos Sveitsiä saisi kuvailla vain yhdellä äänellä, olisi tämä ehdottomasti se. Menin vähän sanattomaksi kävellessäni pieniä teitä pitkin läpi tämän suuren laakson. Täällä jos jossain tunsin itseni niin pieneksi.


-------------------------

Oh Lauterbrunnen, where do I even begin? Maybe with the fact that I wasn't sure if I'd even make it there without being sick on the train. Or that I climbed up hundreds of stairs to walk behind a waterfall, all whilst feeling like a fever was brewing inside my head. Although my body wasn't 100% with me on this journey, Lauterbrunnen definitely rose to the top of my favorites list. Funnily enough I think I say that about everywhere I visit...

The small town of Lauterbrunnen is situated in the middle of a large valley, surrounded by numerous waterfalls. People from all over the world come here to see what nature in Switzerland can be at its best. And if you make a trip here in the autumn, believe me, it has a lot to offer. Autumn is in full swing in the mountains at the moment, and we were lucky enough to be traveling on a sunny day. The leaves in the trees were so colourful I couldn't keep my eyes off them, there were too many waterfalls to count and the Swiss cows roamed the fields with bells on their necks. Now, if I was allowed to describe Switzerland in only one sound, this would definitely be it! I felt a bit speechless walking down the valley roads. If anywhere, it's here where you truly feel small.

When Finns invaded Grindelwald / 24.9.17

Mä en tiedä koska olisin viimeks nauttinut ja nauranut yhtä paljon kuin viime sunnuntaina Grindelwaldissa. Lähdettiin pienen suomalaisporukan kanssa First-vuorelle ja käveltiin sieltä myös Bachalpsee-järvelle. Maisemat olivat kertakaikkiaan mahtavat, seura aivan älyttömän hyvää ja sää suosi meitä koko päivän ajan. Taisin olla jatkuvasti hymy huulilla, enkä ihmettele vaikka muut olisivat kyllästyneet mun jatkuvaan ihailuun kaikkea kohtaan! Juotiin suoraan joesta, pidettiin piknik vuorijärven rannalla ja käveltiin yhteensä 15km, ehkä enemmänkin. Koko matkan ajan sai ihastella upeita alppimaisemia, eikä niihin kyllästynyt millään. Aika kului ihan hurjan nopeasti, mutta onneksi ehdimme tehdä kaiken mitä halusimmekin!

Lähtiessämme pois vuorelta kävimme First Gliderissa. Tämä oli siis kotkan näköinen hökötys, jossa maattiin kasvot kohti maata ja se vei ylös vuorelle, jossa sitten päästi hurjaa vauhtia menemään takaisin alaspäin! Kyyneleet valuivat poskia pitkin, kun lensimme korkeuksissa. Oli kyllä hurja kokemus ja oli niin ihanaa jakaa se muiden au pair-tyttöjen kanssa. Tällaisen päivän jälkeen maistui kyllä ravintolan ruokakin melko hyvältä... Ja voin sanoa, että tällaisen adrenaliinitäyteisen viikonlopun jälkeen olin kotimatkalla melko poikki!

---------------------------------------------------------

I can't recall when I've last had as much fun as I did at Grindelwald last sunday. Me and a group of other Finnish au pairs went hiking up First mountain and also walked to the Bachalpsee lake up there. The views were breathtaking, the company was brilliant and the weather spot on! I think I had a smile on my face the whole time we were up there, and I wouldn't be surprised if the other girls got sick of me admiring every little thing I saw. We drank from a river, had a picnic by a mountain lake and walked 15km that day, maybe even more to be honest. The whole time enjoying the views over the snowy alps, I don't think I could ever get sick of the sight of them! Time flew by but I'm glad we had time to do everything we wanted to. 

On our way down the mountain we did the First Glider. It's an eagle looking machine thingy that you lay on face towards the ground. It then pulls you up the mountain and at the top lets you go! You fly down the mountain at a fast speed, feeling like you're flying! I'm so glad I got to share that experience with these amazing girls, we had so much fun! After a day like this we were fairly starving when we finally found a restaurant. And after all the adrenaline I had felt during that weekend I was pretty exhausted by the time I was on the train on my way home!