Beautiful Sisikon / 10.9.17

Reissu jatkui Luzernista siis Sisikoniin. Matka paatilla kesti yli kaksi tuntia, mutta jatkuvat maisemien muutokset pitivät mielen virkeänä. Olisin päässyt kohteeseen myös junalla, mutta laivamatka oli niin paljon jännittävämpi. Hetkeäkään ei aika tuntunut pitkältä ja lämmittelemään pääsi sisälle pieneen ravintolaan. Lämmitellä maltoin aina vaan hetken, kun näin upeiden maisemien lipuvan ohi ikkunoista ja minun oli pakko mennä kannelle kuvaamaan.

Kun paatti saapui Sisikonin laiturille olin hämmentynyt. Kylä oli aivan pikkuriikkinen. Ensin viihdyin rannassa hetken, vuoret toisella puolella olivat uskomattomat! Tämän jälkeen lähdin vuoritietä pitkin kiipeämään ylöspäin, etsien täydellistä maisemaspottia. Jalat huusivat hoosiannaa ja pian tulin risteykseen. Piti päättää kumpaan suuntaan lähtisin kokeilemaan onneani. Valitsin mututuntumalta oikealle vievän tien. Vesiputouksen ja metsätien jälkeen löysin itseni juuri sieltä mistä halusin. Korkealta vuorella ja alla näkyi pieni Sisikonin kylä, järvi ja vuoret. Kuin maalauksesta. Olin mykistynyt tästä upeasta paikasta ja kamerani räpsi jatkuvasti kuvia. Sitten laitoin kameran hetkeksi pois ja imin itseeni kaiken mitä näin. En halunnut unohtaa tätä tunnetta. Intuitio oli tuonut minut tähän paikkaan, jossa seisoin vain minä suurten vuorien edessä. Tunsin olevani oikea seikkailija. Valitettavasti seikkailijatkin joutuvat palaamaan joskus kotiin ja hölkkäsin puolet mäestä alas ehtiäkseni junaan. Ehdin kuin ehdinkin, vaikka matkalla pysähdyin ties kuinka monta kertaa ottamaan lisää kuvia! Eikä muuten satanut tipan tippaa koko matkan aikana. Kannatti lähteä.

-------------------------------------------------

My adventure continued from Lucerne towards Sisikon. The journey took over two hours by boat but the constant changes in scenery kept me occupied. I could have reached my destination by train, but this was far more exciting! Not once did I feel bored, and if you got cold you could go and warm up inside. I could only sit inside for a minute before seeing beautiful mountains passing by, and having to hop out onto the deck for pictures.

When the boat arrived at Sisikon I was confused. The village was absolutely tiny. First I enjoyed the views by the lake, the mountains on the other side were stunning! After this I ventured up the mountain road looking for the perfect view over the village. My legs were killing me when I got to a crossroads. I had to decide which way to go and try my luck. I followed my instinct and chose to go right. Soon after a waterfall and forest path I found myself exactly where I wanted, high up in the mountain with a view over Sisikon, lake Lucerne and the mountains. It was like from a painting. I found myself taking hundreds of pictures until I put my camera down for a moment. I wanted to breathe it all in and remember this feeling forever. My intuition had brought me to this spot, where I stood alone in front of one of the most spectacular views I have ever seen. I felt like a real adventurer. Unfortunately even adventurers have to return home at some point, and so I jogged down the hill to catch my train. Miraculously actually catching it as I stopped many times for more photos on the way. And by the way, there was not a drop of rain during the whole day. I'd say it was a day well spent.

Luzern / 10.9.17

Täysin hetken mielijohteesta heitin sadetakin niskaan ja lähdin juna-asemalle. Olin edellisenä iltana suunnitellut reissun Luzerniin, mutta koko päiväksi oltiin luvattu sadetta. Aamulla satoi kaatamalla täällä Horgenissa ja suunnitelmani tuntui mitättömältä. En halunnut väkisin kastella kamerakalustoa tai sukkiani. Olin jo päättänyt, etten lähde ollenkaan. Reissukaverinikaan ei olisi päässyt mukaan, joten kaikki tuntui olevan minua vastaan. Pari tuntia myöhemmin työnsin nämä ajatukset syrjään ja kipitin äkkiä seuraavaan junaan kohti Luzernia. Ja voi kuinka kiitollinen olenkaan, että sen tein!

Luzern on kaunis! Ehdin kierrellä sitä paljon vähemmän aikaa kuin olisin halunnut, mutta näin kuitenkin kuinka upea kaupunki oli kyseessä. Vanha puusilta, kauniit rakennukset ja pienet ravintolat joen varrella. Jatkuvasti sai kuitenkin varoa, ettei saanut selfiekepistä päähän, kun turistit tunkivat suurin massoin silloille kuvaamaan. Tämä oli ehkä Luzernin ainoa miinuspuoli, se turistimäärä. Kenties sekin vaikuttaa, että olin sunnuntaina liikkeellä. Pidin kuitenkin kaupungista kaikin puolin ja haluan ehdottomasti käydä tutustumassa siihen paremmin vielä ajan kanssa. Tällä kertaa minun piti kuitenkin ehtiä paattiin, joka veisi minut Luzern-järveä pitkin seuraavaan kohteeseeni...

----------------------------------------------------------

On the spur of the moment I grabbed my raincoat and ran to the train station. I had planned my trip to Lucerne in detail the evening before, so waking up in the morning and finding out it was raining wasn't the nicest surprise. In that moment my plans felt insignificant, and I didn't feel like going at all. I didn't want to get my camera equipment wet, not to mention my socks. Even my travel buddy couldn't go with me. But a few hours later I pushed all my negative thoughts aside and caught the next train to Lucerne. And I'm forever grateful I did!

Lucerne is beautiful. Unfortunately I had much less time to explore it than I had wanted but I managed to see the old wooden bridge, the beautiful old buildings and the little restaurants along the river. All whilst on the constant watch out for selfie sticks sweeping at my face, as tourists invaded the bridges for photos. I think that was the only downside to the city, the amount of tourists. Perhaps the fact that I was visiting Lucerne on a Sunday had something to do with it too. All in all I loved the city and I definitely want to visit it again, with more time to explore. This time I had a boat to catch and it would take me along the lake Lucerne to my next destination...

Rapperswil kinderzoo / 3.9.17

Oli vaikea päättää, haluanko kirjoittaa tästä puistosta postausta vaiko en. Mielipiteeni eläintarhoja ja -puistoja kohtaan ovat hyvin ristiriitaiset. En olisi yksinäni kyllä eksynyt täällä eläinpuistoon, mutta lapset halusivat sunnuntaina mennä siellä käymään ja olin silloin poikkeuksellisesti töissä, joten lähdettiin sitten matkaan.

Puistosta jäi sen verran positiivinen kuva, ettei sinne oltu haalittu kymmenittäin eksoottisia eläimiä ihan vaan rahan takia. Monet lajit olivat eläimiä, jotka sopeutuvat eläinpuiston elämään. Lähes kaikillä eläimillä oli mielestäni todella hyvät puitteet asua, ainakin niin hyvät kuin vankeudessa eläminen voi tarjota. Poikkeuksena elefantit, gepardit ja kirahvit, joita mun mielestäni ei kuuluisi tuoda eläintarhoihin. Nämä lajit olivat osa tämän puiston suojeluprojektia ja kirahvinpoikasia oli jopa kaksi syntynyt ja jäänyt eloon tämän kesän aikana. Yksi nuori norsukin löytyi. Mielestäni kyseiset lajit viihtyisivät kuitenkin paremmin safareilla Afrikassa. Alueet olivat näillä kaikilla kohtuullisen hyvät, elefanteille oli juuri rakennettu uusi alue ja gepardeille se on rakenteilla. Varsinkin elefantit ovat kuitenkin niin viisaita otuksia, ettei niiden kuuluisi asua aitauksissa. 

Kiitollinen olen siitä, ettei täällä eläinpuistossa ollut isoja kädellisiä, enempää kissaeläimiä tai minkäänlaista delfinaariota. Päivästä jäi suhteellisen hyvä mieli ja lapset tietenkin rakastivat paikkaa.

---------------------------

It was hard to decide whether or not I wanted to write about this place. My opinions on animal parks and zoo's are very contradictory. I don't think i would have found myself visiting an animal park if it hadn't been for me working on a Sunday and the kids begging to go. 

I didn't hate the park. The place hadn't hoarded tons of exotic animals just for the money. Many of the species were animals that adapted well to life at the park. Pretty much all of the animals had plenty of space to live, I guess the best life in captivity can offer. With the exception of elephants, cheetahs and giraffes. All of these species are a part of this park's protection program. Two baby giraffes had just been born the past summer and there was also a young elephant. But no matter what kind of facilities zoo's have to offer, I don't believe that animals like these should be kept in captivity. They would be much happier on a safari in Africa. The elephants had just moved into a bigger area, and a new accommodation for the cheetahs is in the making. I still don't think they should be living there. I'm thankful that this animal park didn't have big primates, any more big cats or an aquarium with dolphins etc. Leaving the park I felt alright, and of course the kids absolutely loved it.

Flumseberg / 27.8.17

Flumseberg on vuori lähellä Liechtensteinin rajaa. Talvisin se toimii laskettelukeskuksena, mutta kesälläkin on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Vuorelle voi lähteä ihan vaan vaeltamaan tai pyöräilemään, mutta paikanpäältä löytyy myös ulkokiipeilykeskus (kuin Flowpark), jättitrampoliini, minigolfrata ja rodelbahn (eli vuoristorata)! Vuorelle voi joko kiivetä tai kulkea gondolihisseillä. Joihinkin kohteisiin voi myös ajaa omalla autolla.

Me lähdimme host-perheeni kanssa viettämään kivaa sunnuntaipäivää Flumsebergille. Ostimme liput kiipeilykeskukseen ja rodelbahniin. Muutaman tunnin kiipeiltyämme vuorilla nousi myrsky ja jouduimme poistumaan etuajassa. Liput Rodelbahniin ovat kuitenkin voimassa vielä ensi kuun loppuun asti, joten täytynee käydä tuolla vierailemassa uudestaan. Päivä oli kuitenkin aivan mahtava ja pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla vuorille. Maisemat olivat koko matkan ajan henkeäsalpaavia ja vuorenhuippuja näkyi joka puolella. Tämä jos jokin herätti haluni päästä kunnolla vuorille vaeltamaan!

---------------

Flumseberg is a mountain close to the border of Liechtenstein. In the winter it's a ski resort but is definitely also worth a visit during the summer months. You can go hiking or cycling up the mountain and the resort also has a huge climbing center outside, with different kinds of obstacles to try and tackle and zip lines to fly down. You can also find a giant trampoline, a mini golf course and a mountain coaster at Flumseberg. To get up to the mountain you can hike or take a lift, but some sites may also be reached by car.

Me and my host family decided to spend a nice Sunday afternoon at this resort. We bought tickets for the climbing center and the mountain coaster. After a few hours of climbing and zip lining we saw stormy clouds moving towards us, and soon enough it began to rain heavily. We were forced to leave the mountain without riding the coaster but luckily our tickets don't run out until the end of next month. So we shall be visiting this site again soon! The whole day was amazing and this was the first time i got to go up in the mountains. The views were stunning the whole way up and I really can't wait to explore the mountains more!

Zurich / 20.8.17

Mietin lauantai-iltana todella pitkään lähtisinkö katsomaan Zurichia vai en. Kaupunki ei houkutellut ollenkaan, enkä tiedä yhtään miksi.  Katselin googlesta suosituksia ja kuvia, Zurich tuntui olevan vain pääkaupunki muiden Euroopan pääkaupunkien joukossa. Olen sellainen ihminen, joka lähtisi mielummin yksinäisille vuorille kuin pääkaupungin hälinän keskelle.

Lähdin kuitenkin sunnuntaina katsomaan miltä Zurich vaikuttaa. Kenties aluksi suurin ennakkoluuloin, mutta onnekseni ne hälvenivät, kun pääsin vanhan kaupungin puolelle. Kyllä tästäkin kalliista keskuksesta löytyi valokuvauksellisia helmiä. Kiertelin kaupunkia noin kolme tuntia, jonka jälkeen tuntui, että olin nähnyt tarpeeksi. Sveitsi on kyllä sellainen maa, että yksin Zurichia kohteena en suosittele. Menkää ihmeessä mielummin vuorille tai vaikka Interlakeniin. Siellä näette tämän maan todellista kauneutta!

First week in HORGEN

Ensimmäinen viikko Horgenissa takana. Luulin, että shokki uuden perheen kanssa asumisesta olisi ollut suurempi. En ole koskaan ennen asettunut toisen perheen kotiin taloksi, en edes viime au pair työpaikassani. Tää mun host perheeni on vaan ottanut mut vastaan niin uskomattoman hyvin, ettei koti-ikävää tai kiusaantunutta tunnetta ole syntynyt ollenkaan. En pyöri huoneessani nälkäisenä odotellen, että vanhemmat poistuisivat keittiöstä tai kiusaantuneena pyydä lupaa käydä suihkussa. Tämä perhe on niin lämmin ja vastaanottavainen, että heti lentokentällä heidät tavattuani tuli tervetullut fiilis.

Viikon aikana olen ehtinyt tehdä lasten kanssa hurjan paljon ja tutustunut heihin kunnolla ennen huomenna alkavaa työurakkaa. Olemme viettäneet lähes joka päivän rannalla uiden ja jätskiä syöden. Molemmat ovat aivan ihania ja hyvin kohteliaita persoonia. Kiittävät kaikesta ja saavat joka päivä nauramaan. Perheen tyttö on siis 9v ja poika kohta 6v. Ovat siis jo melko itsenäisiä, mutta rakastavat au pairin läsnäoloa ja seuraa. Olen päässyt myös kiertämään Horgenia ja hahmotan jo suunnilleen missä kaikki on. Horgen on melko pieni, mutta hyvin turvallinen kaupunki, jossa lapset kävelevät turvallisin mielin yksin kouluun. Eilen kiertelin kameran kanssa ympäriinsä ja illalla otin kuvia meidän parvekkeelta. En voi uskoa, että asun täällä. Tästä tulee ihan uskomaton seikkailu!

Switzerland is calling

Joko aika kultaa muistot tai olen hulluksi tullut, mutta niin sitä vaan lähdetään taas au pairin hommiin. Opiskelupaikka ei irronnut, joten ainoa luonnollinen vaihtoehto tuntui olevan taas au pairiksi ryhtyminen. Tällä kertaa halusin valita maan, josta on hyvät kulkuyhteydet muualle Eurooppaan ja joka on valokuvauksellisesti kaunis ja esteettinen. Hyvin nopeasti tajusin Sveitsin vetävän erityisesti puoleensa ja niinpä lähdin perhettä etsimään.

Niinkin hyvä tuuri taas kävi, että ensimmäinen perhe jonka kanssa skypetin tuntui heti oikealta. Vaikka keskustelumme jälkeen juttelin vielä muidenkin perheiden kanssa, oli sydämeni jo tehnyt valintansa. Tämä perhe vaan tuntuu siltä oikealta. Heillä on kaksi hyvin ihanan oloista lasta, tyttö 9v ja poika 5v. Perhe asuu hienossa talossa järven rannalla (i know, aika luksusta) ja koko perhe on niin avoin ja lämminhenkisen tuntuinen! Vanhemmat ovat todella positiivisia ja tuntuvat olevat todella kiinnostuneita minusta ja harrastuksistani. He ovat hyvin avuliaita ja olemme heti päässeet tosi hyvään yhteisymmärrykseen kaikesta. Tällaista en oikein kokenut viime perheeni kanssa. Englannin host-perheeni oli aivan ihana, älkää ymmärtäkö väärin, mutta jokin siitä vaan puuttui. Host vanhemmat kohtelivat minua aina hyvin, mutta ehkä enemmän työntekijänä kuin perheenjäsenenä. 

Olen siis äärimmäisen innoissani tästä uudesta seikkailusta, eikä enää todellakaan harmita opiskelupaikan menettäminen. Elämä antaa mulle mahdollisuuden uudelle matkalle ja tottakai otan sen vastaan. Oon valmis kokemaan kaikkea uutta ja tuhlaamaan kaikki rahani uskomattomiin kokemuksiin! Lähtö on 14.8. eli aivan nurkan takana jo... Sveitsi täältä tullaan!