Pilvinen Eastbourne 24.7.2016

Lähdin aamuvarhain sunnuntaina matkaan painava reppu selässä ja todella väsyneenä edellisen illan juhlimiselta. Tällä kertaa olin päättänyt lähteä seikkailemaan Eastbourne-nimiseen kaupunkiin. Siellä halusin pääsääntöisesti nähdä suuret kielekkeet, ja jos totta puhutaan, ei yhden päivän aikana sitten oikein kerkeä nähdäkkään muuta. Junamatkoihin meni pari tuntia ja perille päästyäni taivaalla oli suuri pilviverho. Alussa tämä harmitti kovasti, koska ajattelin kuvista tulevan ihan huonoja. Kiivettyäni ensimmäisen mäen ylös olin kuitenkin hyvin helpottunut viileästä tuulesta ja tummista pilvistä!

Kiipesin siis ylös monia mäkiä ja kävelin koko ajan lähellä kiellekkeen reunaa (en tietenkään ihan siinä reunalla, vaan polkua pitkin) ja maisemat olivat aivan sykähdyttävän kauniit! Yllätyin joka mäen jälkeen yhä uudelleen, kun edessä oli jälleen jyrkkiä kallioita ja merta silmien kantamattomiin asti. Matkani päämääränä oli päästä pienelle punavalkoiselle majakalle ja kun se vihdoin yhden ylämäen jälkeen silmieni edessä vilahti olin pakahtua onnesta. Kävelin ripeästi lähemmäs kielekkeen reunaa ja siellä se oli! Kaukana ja hieman sumun peitossa, mutta selvästi siellä! En kerta kaikkiaan enää jaksanut kävellä eteenpäin, koska edessä olisi ollut suurin ylämäki koko matkan aikana. Siispä jäin istuskelemaan ja nauttimaan maisemista ja eväshetkestä. En siis päässyt ihan parhaimmalle majakan kuvausspotille, mutta kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen kyseiseen reissuun! Askeliakin tuli otettua melkeinpä 30 00 ja kiellekkeillä kävelyyn vierähti kokonaisuudessaan kolme tuntia. Voin sanoa, että kyllä illalla väsytti!

Cissbury ring 21.7.2016

Ensimmäinen viikko on nyt takanapäin ja olen kotiutunut tänne jo todella hyvin. Välillä iltaisin iskee vielä koti-ikävä, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa helpottaa. Lapset ovat jo alkaneet tottua minuun ja käyttäytyvät jo todella hyvin seurassani ilman turhaa esittämistä. Tänä aamuna pienempi lapsista minut nähdessäni tokaisi: "Ihanaa, että tulit! On niin kivaa, kun pidät meistä huolta!" Tämä lämmitti kovasti sydäntä ja on todella mukavaa, että lapsetkin viihtyvät minun seurassani. Olen päässyt myös tekemään mukavasti kotiaskareita kuten imurointia ja pyykkien ripustamista, jotka ovat oikeastaan olleet melko mukavaa puuhaa. Vapaa-aikaa riittää rutkasti ja seikkailemaan olen päässyt jo vähän kauemmaksi talon mailta.

Eilen lähdin patikoimaan kohti Cissbury Ring-nimistä kukkulaa. Tämä on Britannian toisiksi suurin (leveydeltään ainakin) kukkula/mäki/mikä lienee. Sää ei ollut liian kuuma ja välillä aurinko piiloutui pilvien taakse, joten käveleminen ei tuntunut ollenkaan uuvuttavalta. Perille kiivettyäni oli vastassa aivan uskomattomat maisemat ja ihastelin niitä pitkään! Kävelin koko mäen ympäri, jossa kestikin melko kauan ja sain matkalla ihania kuvia. Ajattelin ennen tuonne lähtöä, että kerta riittää varmaan minulle, mutta mulla on jo nyt kova hinku kiipeämään takaisin tuonne ihanalle kukkulalle!

Ensimmäinen päivä Findonissa!

Todella pitkän päivän jälkeen saavuin to-pe välisenä yönä vihdoin Findoniin. Olin aivan uuvuksissa ja painuin nopeasti nukkumaan odotellen jo innoissani seuraavaa päivää. Ensimmäsen päivän aamuna sain tavata lapset ja olla mukana koulumatkalla. Molemmat ovat todella mukavia, vaikka nuorempi hieman testaileekin vielä tällä hetkellä rajojaan kanssani! Vapaata mulla oli sitten monta tuntia päivällä, jonka aikana purin matkalaukut ja lähdin kamera kaulassa seikkailulle. Kiertelin lähinnä tässä host-perheen mailla (jota on oikeesti aivan tolkuton määrä) ja nautin maalla olemisesta. Olen saapunut kyllä eläinrakkaan unelmapaikkaan ja toki bonuksena on aivan lähellä oleva kylä, ettei aivan höperöidy tänne peltojen keskelle.
Innolla odotan mitä tuleman pitää, kun askareet muuttuvat rutiineiksi ja työteko kunnolla alkaa. Tähän asti kaikki vaikuttaa todella kivalta ja perhe on ottanut mut uskomattoman hyvin vastaan!

Kun vihdoin palaset loksahtavat paikoilleen

Se on virallista. Ensi kuussa matkaan Englantiin ja musta tulee au pair!

Pitkäaikainen haaveeni muuttui suunnitelmaksi alkuvuonna ja aloin etsimään host-perhettä jokaiselta mahdolliselta nettisivulta. Olin todella tarkka siitä, millaisen perheen hyväksyisin minua hostaamaan. Joutuisin asumaan "tuntemattomana" jonkun kotona yli puoli vuotta, joten halusin päästä perheeseen jossa minua arvostettaisiin ja pidettäisiin perheenjäsenenä. Muutamia potentiaalisia perheitä tuli vastaan kevään mittaan, mutta aina jotain jäi uupumaan enkä päässyt skypettämään minkään perheen kanssa. Aloin olemaan kesän alussa jo epätoivoinen, koska halusin päästä lähtemään jo heinäkuussa...

Viime viikolla Gumtree-nettisivulla tulikin vastaan ilmoitus perheestä, joka etsi hevosia rakastavaa au pairia Findon-nimiseen pikkukylään etelärannikolle. Sen nähdessäni innostuin todella, koska en rakasta mitään enempää kuin lapsia ja hevosia. Laitoin pitkän viestin perheelle itsestäni ja nopeasti tulikin vastaus: "This sounds perfect, could we skype?" Skypetimme päivää myöhemmin ja sain tavata lapset. Aivan älyttömän suloinen kaksikko, tytöllä ikää 6v ja poika on 4v. Mikään ei ole ikinä tuntunut niin oikealta kuin tämä. Vanhemmat ovat todella mukavia ja auttavat kaikessa missä vain voivat. He saivat minut tuntemaan oloni todella tervetulleeksi ja sain kuulla, että heidän edellinen au pairinsa oli viihtynyt heillä 3 vuotta!

Asun host-perheen pihassa asunnossa, jonka jaan yhden tallityöntekijän kanssa. Minulla on oma suuri makuuhuone, mutta keittiö ja kylpyhuone on yhteisessä käytössä tämän toisen tytön kanssa. Kerran viikossa host-äiti pyytää minulta kauppalistaa ja ostaa kaupasta tarvitsemani ainekset joilla teen itselleni ruokaa. Tämä on minulle kiva juttu, koska tykkään vapaudesta kokkailla itselleni mitä haluan. He kuitenkin sanoivat minun olevan aina tervetullut syömään heidän kanssaan päivällistä niin halutessani. Käytössäni on myös automaattivaihteinen auto, jolla vien lapsia kouluun ja harrastuksiin. Tämä jännittää minua paljon, koska en ole koskaan ajanut brittityyliin toisella puolella tietä. Host-vanhemmat kuitenkin lupasivat maksaa minulle muutaman ajotunnin ja sanoivat, että minun tarvitsee ajaa vasta sitten kun olen sinut päinvastaisen liikenteen kanssa. Uskon, että tämäkin haaste ylitetään ja Briteissä ajamisesta tulee rikastuttava kokemus! Tämän kaiken lisäksi isosiskoni ja -veljeni lapsineen asuvat vain kivenheiton päässä Findonista ja pääsen siispä näkemään heitä todella usein! Hevosia löytyy host-perheen pihasta ja tallielämästä nauttiminen tulee olemaan aivan parasta. Odotan tätä kokemusta todella paljon ja toivon, että tästä reissusta tulee kaikenkaikkiaan upea!

Copenhagen, Denmark // DAY 3

Kolmantena päivänä löysin molemmista jalkapohjista hervottoman kokoiset rakot, mutta eipä se menoa haitannut. Välillä oli hieman rankkaa kävellä mukulakivillä, mutta seikkailumieli vei eteenpäin reipasta vauhtia. Tämän päivän ohjelmassa oli Botanical gardens eli suuret puutarhat Köpiksen keskustassa. Ilma suurten kasvitalojen sisällä oli erittäin kuuma ja kostea ja välillä oli jopa hankalaa hengittää. Suuntasimme siis pikaisten valokuvausten jälkeen takaisin ulos puutarhoihin.

Päivän mittaan olimme kävelleet jo satoja erilaisia katuja ja käyneet syömässä ihanassa ravintolassa. Yritimme tappaa aikaa tekemällä kaikenlaista (kiipesimme mm pyöreään torniin katsomaan maisemia), koska illalla suuntana oli Tivoli. Emme halunneet mennä sinne liian aikaisin, koska emme olleet ostamassa laiteranneketta ja ilman sitä aika kävisi ennen pitkää tylsäksi. Kellon ollessa 6-7 lähdimme sitten kohti Tivolia ja puisto ylitti kyllä kaikki odotukseni, varsinkin pimeän tullen!

              Kuvat minusta © Linda A

Copenhagen, Denmark // DAY 2

Toinen päivä alkoi epätoivoisella aamupalan metsästyksellä ja lopulta päädyimmekin syömään kaupan todella juustoisia leivoksia joen rannalla. Nälän kadottua lähdimme suuntaamaan kohti Christianiaa. Olin lukenut tästä paikasta sekä hyvää että pahaa, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. En halunnut mennä sinne liikojen ennakkoluulojen kanssa, mutta heti alueelle saavuttuamme olo muuttui hieman epämukavaksi huppupäisten hörhöjen kävellessä kaduilla. Otimme muutamia kuvia valokuvaamisen sallimilla alueilla ja suuntasimme toisesta portista takaisin virallisen Köpiksen alueelle. En tuntenut oloani turvattomaksi Christianiassa, koska turisteja oli paljon muitakin, mutta pelkäsin hieman kamerani puolesta. Olin lukenut nimittäin tapauksista, joissa tällä alueella oltiin hajotettu kameroita ja viety muistikortteja paikallisten toimesta. Hauska hippimäinen aluehan se oli ja värikkäät graffitit ja horjuvat hökkelit olivat kovin valokuvauksellisia, mutta kamerani on minulle liian tärkeä riskeerattavaksi.

Christianian jälkeen kävelimme katuja sattumanvaraisesti ja päädyimme jälleen vahingossa superihanaan paikkaan! Tällä kertaa löysimme oikean heppatytön aarteen: kuninkaalliset tallit. Nämä tallit sijaitsivat aivan Christianborgin linnan kupeessa ja olin aivan innoissani, kun huomasin että talliin pääsee käymään sisällä pientä maksua vastaan. Tallissa asuu normaalisti 14-16 hevosta, mutta suurin osa oli suunnannut jo kesälaitumille ja nyt siellä oli vain kolme valkoista hevosta karsinoissaan. Oli niin ihanaa päästä rapsuttelemaan nelijalkaisia pitkästä aikaa ja viihdyimmekin tässä kohteessa yllättävän kauan!